Kalle Väänänen
Wikipedia
Kalle Väänänen (oik. Kaarle Viktor (Vihtori) Väänänen, 22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Hän kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika.
Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapeli Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922-1929, Viipurin tyttölyseossa 1929-1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945-1952.
Väänänen oli naimisissa vuosina 1912-1945 Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa.
[muokkaa] Tuotantoa
- Savitaipaleen rintama vapaussodassa 1921
- Minkä mitäkin Lauluveikoista 1923
- Viipurin läänin maanviljelysseura. 2 1923
- Lauluveikon virsikirja. 1 1924
- Savolaesta sanarrieskoo 1924
- Uutta sanarrieskoo 1925
- Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen 1926
- Runokaakin kavionkapsetta 1926
- Letkuvarrev viereltä 1927
- Junkkarien joukko 1928
- Sanarrieskoo 1930
- Tulipa Kytrelahden naisillekin kesä 1930
- Sanarrieskoo 1931
- Kaksi nuorta sydäntä 1932
- Issias ja miten siitä paranin 1934
- Poliisin poika 1938
- Vainotien vartijat 1939 - koko painos tuhoutunut pommituksissa
- Korsusta korsuun Kannaksella 1941
- Runoruunalla ryssää päin 1942
- Interparrat opin tiellä 1953
- Peräkorven Ierikka ja muita mukavia juttuja 1954
- Täss’ on teille terveisiä 1954
- Olinpa minäkin turisti 1955
- Jotakin ehkä tietäisin 1957
- Tukkanuottasilla 1957
- Koulukaskuja 1962
