Käsitekartta
Wikipedia
Käsitekartoilla tarkoitetaan aihepiirien ja käsitteistöjen graafisia esityksiä kaavioina. Käsitekarttojen tarkoituksena on sisältöjen havainnollistaminen esimerkiksi tekstin sisällön suunnittelua, opiskelua tai analyysia varten. Sanaa käsitekartta voidaan käyttää yleisterminä tai viittaamaan analyyttiseen esitystapaan, jossa käsitteiden väliset suhteet korostuvat.
Vastaavasti termejä miellekartta ja mindmap käytetään erityisesti tarkoittamaan ideointia varten suunniteltuja esitysmuotoja. Mindmap on myös rekisteröity tavaramerkki. Miellekartta on kirjaston asiasanoituksessa (YSA) aiheesta käytetty yleistermi. Termien käyttö on kuitenkin vaihtelevaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mitä käsitekartoilla tehdään?
Ideointikäytössä käsitekarttatekniikan tarkoituksena on tallentaa luovassa prosessissa syntyviä ideoita siinä järjestyksessä kun ne tulevat mieleen. Taustalla on ajatus, että käsitekarttaa käytettäessä muodostuvat ideat on helpompi sijoittaa kokonaisuuteen kuin esimerkiksi käytettäessä jäsennysrunkoa, jossa uuden idean pitäisi heti löytää oikea paikkansa.
Tiedonhaku edellyttää hakuaiheen selventämistä ja muotoilua. Käsitekarttoja voidaan käyttää tunnistettaessa hakuaiheeseen kuuluvia käsitteitä ja niiden välisiä suhteita. Tunnistetut käsitteet täsmennetään edelleen hakutermeiksi, joita käytetään haun suorittamiseen tietokannoista tai Internetin hakukoneilla. Jos käytössä on käsitekarttaohjelmisto, hakutulokset voidaan tallentaa osaksi tiedonhaun ja kirjoittamisen työalustaa, jota käytetään prosessin eri vaiheissa.
Tilanneanalyysia vaativissa tehtävissä käsitekarttoja tai miellekarttoja voidaan käyttää ajatuksien selkiinnyttämiseen ja esilletuomiseen. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi ongelmien tunnistaminen ja tarkentaminen.
Myös itsetuntemuksen lisäämiseen tähtäävissä tehtävissä miellekartta toimii ajatusten esilletuomisen ja tallentamisen välineenä. Tällöin kartta voi olla lähtötilanteessa tyhjä tai siihen on ennalta kirjoitettu näkökulmia tai virikekysymyksiä. Myös mandala-kuvioita käytetään samantyyppisissä tehtävissä.
Käsitekartat ovat väittämien (väittämäjoukkojen) ulkoisia esityksiä.
Opiskelussa niiden tarkoitus on selventää niin opettajille kuin opiskelijoillekin tarkasteltavaan tehtävään liittyviä keskeisiä ideoita. Ohjatussa opiskelussa käsitekartoilla voidaan arvioida oppijoiden tietämystä opiskelun eri vaiheissa. Ryhmässä tehtynä käsitekartta toimii merkitysneuvottelun välineenä, synnyttää keskustelua ja tutustuttaa merkityksen luomiseen yhteistyönä. Käsitekarttojen käyttö voi parantaa opiskelun mielekkyyttä, koska oppijat hahmottavat opiskeltavan aiheen ja oman tietämyksensä paremmin.
Uusien aihepiirien opiskelua voidaan helpottaa siten, että opiskelijat laativat yhdessä ohjaajan kanssa käsitekartan luetun tekstin tai tekstinosan keskeisistä käsitteistä. Kartta voidaan piirtämisen sijasta laatia käyttämällä erillisiä lappuja sekä käsitteille että niitä yhdistäville linkkisanoille. Tällöin linkkisanoja on helppo siirrellä ja muuttaa kunnes saavutetaan tyydyttävä esitys.
Käsitekarttoja voidaan pitää prosessikirjoittamiseen liittyvänä työkaluna. Perinteisissä kirjoittamisen malleissa käsitekarttojen käyttö liitetään varsinaista kirjoittamista edeltäviin vaiheisiin (prewriting). Käsitekarttaohjelmistojen käytön myötä käsitekarttatyö liittyy kirjoittamisen prosessiin tiiviimmin: käsitekarttapohjaan voidaan jo kirjoittaa tekstin alustavaa versiota ja vasta myöhemmin siirrytään käyttämään tekstinkäsittelyohjelmaa.
[muokkaa] Käsitekarttojen historiaa
Vuosina 232-304 j.a.a. eläneen Porfyrioksen piirtämää puudiagrammia pidetään varhaisimpana graafisena esityksenä käsitteiden välisistä suhteista. Porfyrios käytti kaaviotaan Aristoteleen esittämien kategorioiden tarkastelussa. Myös Ramon Llull (1235-1315) sovelsi kaaviotekniikoita samaan tarkoitukseen.
Käsitekarttojen nykymuodot liittyvät semanttisten verkkojen esitystavan kehitykseen tekoälytutkimuksessa. Allan Collinsia ja M. Ross Quilliania pidetään tästä, tietämyksen esittämisen problematiikkaan liittyvästä näkökulmasta käsitekarttojen kehittelyn pioneereina.
Joseph D. Novak, D. Bob Gowin sekä Tony Buzan ovat vaikuttaneet käsitekarttojen yleistymiseen mm. opiskelun ja luovan työn välineinä. Novakin ja Gowinin (1990, 4) mukaan käsitekartoitus on mm. "keino auttaa opiskelijoita ja opettajia löytämään oppimateriaalin tarkoitus".
Buzan alkoi kehitellä mm. mindmap-tekniikkaan johtaneita ajatuksia turhauduttuaan opiskelijan kohtaamaan tietotulvaan ja siihen ettei löytänyt "opastusta aivojen käyttöön". Hän siis löysi aukon opiskelumenetelmistä ja niihin liittyvästä kirjallisuudesta ja alkoi täyttää sitä. (Buzan & Buzan 2000, 14–16).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Buzan, Tony & Buzan, Barry 2001. The mind map book. London: BBC
- Novak, Joseph D. & Gowin, D. Bob 1995. Opi oppimaan. Helsinki: Gaudeamus
- Åhlberg, Mauri 1990. Käsitekarttatekniikka ja muut vastaavat graafiset tiedonesittämistekniikat opettajan ja oppilaiden työvälineinä. Joensuu: Joensuun yliopisto, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos
