Juana Bormann

Wikipedia

Juana Bormann (tai Johana Borman) (1903 – 13. joulukuuta 1945) oli keskitysleirivartija ja SS-nainen useilla natsien keskitysleireillä. Sodan jälkeen hänet teloitettiin Hamelnin vankilassa sotarikoksista. Hän ei ollut sukua Martin Bormannille.

Oikeudessa Bormann kertoi liittyneensä SS:ään 1938 "ansaitakseen vähän rahaa". Hän palveli ensin Lichtenburgin keskitysleirillä Saksissa SS Oberaufseherin Jane Bernigaun alaisena 49 muun SS-naisen kanssa. Vuonna 1939 hänet siirrettiin valvomaan työväkeä uuteen Ravensbrückin naisten leiriin Berliinin lähelle. Maaliskuussa 1942 Bormann oli yksi pienestä joukosta Auschwitzin vartijoiksi valittuja naisia Puolassa. Hänet opittiin nopeasti tuntemaan julmuudestaan vankien keskuudessa. Uhrit kutsuivat häntä "näädäksi" ja "naiseksi koirien kanssa." Lokakuussa 1942 Bormann meni Auschwitz-Birkenauhun Aufseheriniksi. Hänen esimiehinään olivat muiden muassa Maria Mandel, Margot Drexler (Drechsel, Dreschel) ja Irma Grese.

Vuonna 1944, kun Saksan tappiot kasvoivat, Bormann siirrettiin Hindenburgin keskitysleirille (nykyään Zabrze, Puola) Sleesiaan. Tammikuussa 1945 hän palasi Ravensbrückiin. Maaliskuussa hän saapui viimeiseen komennuspaikkaansa, Bergen-Belseniin, Cellen lähelle, missä hän palveli Josef Kramerin, Irma Gresen ja Elisabeth Volkenrathin alaisina (kaikki olivat palvelleen yhtä aikaa Birkenaussa.) 15. huhtikuuta 1945 Britannian armeija vapautti Bergen-Belsenin, ja löysi yli 10,000 ruumista ja 60,000 eloonjäänyttä. Vapauttajat määräsivät koko SS henkilöstön hautaamaan kuolleita. Armeija vangitsi ja kuulusteli Bormannia, jonka jälkeen häntä syytettiin Belsen-oikeudenkäynnissä 17. syyskuuta 1945- 17. marraskuuta 1945. Hänet todettiin syylliseksi ja hirtettiin Hamelnin vankilassa 13. joulukuuta 1945.