Jalmari Id

Wikipedia

Jalmari Bernhard Id (sukunimi myöhemmin Pajakka, 19. huhtikuuta 1891 – 4. marraskuuta 1939) oli jääkärikapteeni joka oli syksyllä 1939 Petsamon suuren vakoilujutun päähenkilö.^[1][2]

Jalmari Id osallistui jääkäriliikkeeseen ja myöhemmin heimosotiin. Hänet ylennettiin vänrikiksi 1918 ja luutnantiksi 1919. Id oli 1918 komppanianpäällikkönä mukana jääkäriluutnantti Oiva Willamon johtamassa Kuusamon retkikunnassa. Myöhemmin Id toimi Sallan rajavartiokomppanian päällikkönä 1919–1920, 1920–1921 ja uudelleen 1921–1922.^[3]

Vuonna 1922 Sallassa tapahtuneen läskikapinan yhteydessä Id pysyi miehineen toimettomana 12 tunnin ajan sen jälkeen kun läskikapinalliset olivat katkaisseet komppanian viestiyhteydet ja väittäneet koko Lapin olevan kapinallisten hallussa. Id sai tämän vuoksi myöhemmin 42 päivän arestirangaistuksen mutta saattoi kuitenkin jatkaa uraansa rajavartiolaitoksessa. Sallassa Idin väitettiin myös sallineen SKP:n salaisen etappiliikenteen jatkumisen rajan yli rahallista korvausta vastaan.

Nimensä Pajakaksi muuttanut Id nimitettiin Petsamon rajakomppanian päälliköksi syksyllä 1935. Elokuussa 1939 Valpo pidätti viisi petsamolaista epäiltynä luvattomista rajanylityksistä ja vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Tästä sai alkunsa ns. Petsamon suuri vakoilujuttu. Juttu laajeni kun lokakuussa 1939 pidätettiin Kalastajasaarennon Maattivuonossa poromies Uula Haltta jonka oli havaittu hiihtäneen rajan yli Neuvostoliiton puolelle ja palanneen sieltä pari päivää myöhemmin. Valpon kuulusteluissa Haltta tunnusti toimineensa vakoilijana ja ilmiantoi lisäksi useita kymmeniä petsamolaisia joiden joukossa oli myös rajavartioston sotilaita ja päällystöä mukaan lukien rajakomppanian päällikkö Pajakka ja komppanian vääpeli Siltala.

Haltan tunnustusten perusteella Valpo pidätti useita kymmeniä henkilöitä Petsamossa, Pajakka heidän joukossaan, ja vei heidät kuulusteltavaksi Kemiin. 2. marraskuuta 1939 jutun tutkinnan ottivat johtoonsa Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä ja Valpon osastopäällikkö Pollari Oulusta. Myös Valpon päällikkö Paavo Säippä saapui Kemiin ja on jopa väitetty että silloinen sisäministeri Urho Kekkonen olisi myös tullut paikalle. Tämä ei luultavasti pidä paikkaansa mutta Kekkosta pidettiin kuitenkin ajan tasalla jutun kehittymisestä.

Pidätettyjen kuulustelut saivat dramaattisen käänteen kun kapteeni Pajakka ammuttiin 4. marraskuuta kuulustelujen yhteydessä. Valpon etsivä Sulo Auer tunnusti ampuneensa Pajakan vahingonlaukauksella ja hänet tuomittiin tästä myöhemmin 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. On kuitenkin esitetty epäilyjä että Pajakan olisi todellisuudessa ampunut vakoilutapauksen vuoksi malttinsa menettänyt Lapin rajavartioston komentaja eversti Oiva Willamo ja Auer olisi ottanut asiassa syyn niskoilleen.

Pajakka ja vääpeli Siltala olivat varmuudella syyllistyneet juopotteluun, komppanian rahojen väärinkäyttöön ja tehtävien laiminlyöntiin. Pajakka oli 1935 avannut ilman lupaa liikekannallepanon koskevan kirjeen ja lokakuussa 1939 hän laiminlöi yleisen liikekannallepanon käynnistämisen Petsamossa. Hän oli tehnyt myös muutoksia tiedusteluraportteihin ja jättänyt ilmoittamatta eteenpäin partioiden rajavyöhykkeellä tekemiä havaintoja.

[muokkaa] Lähteet