Itsetunto

Wikipedia

Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta^[1]. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta.

Heikko itsetunto altistaa ongelmille, kun taas ihminen, jolla on vahva itsetunto, selviää helpommin takaiskuista.

Heikon itsetunnon merkki on esimerkiksi, jos ajattelee jatkuvasti sitä, mitä muut ajattelevat itsestä. Ihminen, jolla on vahva itsetunto, ei taas piittaa (liikaa) siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän luottaa itsensä ja omiin valintoihinsa.

Heikko tai selvästi heikentynyt itsetunto yhdistetään usein psyykkisiin häiriötiloihin kuten pitkäaikaiseen masennukseen, ahdistuneisuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin, sillä se voi olla niiden syy tai seuraus.

[muokkaa] Katso myös

• Minäkäsitys
• Itseluottamus
• Itsearvostus

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Keltikangas-Järvinen, Liisa: Hyvä itsetunto. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19425-5.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Itsetunto - Nyyti ry
• Itsetunto - Suomen Mielenterveysseura
• Itsetunto ja sen muodostuminen. Tietopankki.com

Tämä psykologiaa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.