Isopunasarja
Wikipedia
| Isopunasarja | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Clivia miniata |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Isopunasarja Wikispeciesissä |
Isopunasarja (Clivia miniata) on narsissikasvien heimoon (Amaryllidaceae) kuuluva kasvi, joka tuotiin Eurooppaan Etelä-Afrikasta 1800-luvulla. Kasvi on saanut nimensä lady Charlotte Cliven mukaan, joka kasvatti sitä ensimmäisenä Englannissa.
Lajista on jalostettu useita huonekasveina kasvatettavia lajikkeita. Yleisimpiä ovat oranssikukkaiset lajikkeet, mutta isopunasarjoja on myös puna- ja keltakukkaisia ja kaksivärisiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Isopunasarjalla on paksut juuret, joiden yläosa muistuttaa jonkin verran sipulia. Kapeat, noin puolen metrin mittaiset tummanvihreät lehdet lähtevät suoraan juurakosta. Eri kantaa olevien punasarjojen lehdet eroavat toisistaan: toisella lehdet ovat kapeat, pitkät ja teräväkärkiset, toisen lehdet ovat lyhyemmät, leveämmät ja pyöreäkärkiset. [1] Lehdet kasvavat viuhkamaisesti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Kukkavarsi nousee keväällä lehtien välistä. Noin viiden sentin läpimittaiset kukat muodostavat kukkavarren latvaan pallomaisen kukinnon, jossa voi olla useita kymmeniä kukkia. Vanhassa yksilössä kukkavarsia voi nousta useita, jolloin kukinta voi kestää jopa kaksi kuukautta.
Isopunasarjan lehtien ja kukkavarsien maitiaisneste sekä juuret ovat myrkyllisiä. Isopunasarjan lisäksi huonekasveina kasvatetaan myös sen sukulaislajeja pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gardeniita ja Clivia caulescensia.
[muokkaa] Hoito
Isopunasarja on kaunis viherkasvi varjoisassakin paikassa. Kukinta vaatii kuitenkin kohtalaisesti valoa ja talvisen lepokauden varsin viileässä, noin 12–15 °C:n lämpötilassa. Talvilevon aikana kasvia kastellaan niukasti.
Multa vaihdetaan keväällä kukinnan jälkeen. Nuoret yksilöt tarvitsevat uuden mullan vuosittain, vanhat viihtyvät samassa mullassa kaksi tai kolmekin vuotta. Kesällä kasvia kastellaan varsin runsaasti, mutta niin että mullan pinta saa kastelujen välillä kuivahtaa. Juuret kärsivät liiasta märkyydestä. Keskikesällä kasvin voi sijoittaa myös varjoisaan paikkaan ulos. Kasvukauden aikana kasvia lannoitetaan parin viikon välein.
[muokkaa] Lisääminen
Isopunasarja kasvattaa vanhetessaan sivuversoja, jotka vähitellen täyttävät ruukun. Kasvia voi lisätä jakamalla mullanvaihdon yhteydessä. Kullakin istutettavalla osalla pitää olla omat juuret ja vähintään neljä lehteä.
[muokkaa] Lähde
- ↑ Pentti Alanko - Pirkko Kahila: Ukonhattu ja ahkeraliisa, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1994
