Iskelmämusiikki

Wikipedia

Iskelmämusiikki on historiallisesti tarkoittanut 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa syntynyttä helposti omaksuttavaa musiikkia. Nykyään iskelmällä viitataan aikuisille suunnattuun populaarimusiikin tyyliin. Popmusiikki on periaatteessa samanlaista helposti omaksuttavaa musiikkia kuin iskelmä, mutta nuoremmille suunnattua.

Iskelmämusiikki muuttuu yleensä ajan mittaan, kuten muotikin. Iskelmämusiikilla tarkoitettiin alun perin muun muassa kamari- ja orkesterimusiikin kappaleita jotka saattoi oppia helposti. Myös joitakin operettisävelmiä voidaan ymmärtää iskelmämusiikiksi. Iskelmämusiikkia on siis hyvin monenlaista. Eräs tyypillinen piirre iskelmämusiikille on yksinkertainen melodia ja pelkistetty instrumenttien käyttö. Iskelmämusiikki on varsin suosittua ja yleistä teollisuusmaissa, onhan sen levityskin ollut aina teollista (esimerkiksi nuottien painaminen ja äänilevyt ja videot).

Sana iskelmä on lyhentymä sanasta iskusävelmä. Iskelmä-sanan suomenkieleen esitteli sanoittaja-laulaja ja Yleisradion kamreeri R. R. Ryynänen.

[muokkaa] Iskelmämusiikki Suomessa

Iskelmä-sanan suomen kieleen on keksinyt R. R. Ryynänen, joka yhdessä Georg Malmstenin kanssa esitteli ensiksi sanan "iskusävelmä", joka sittemmin hioutui lyhyempään muotoonsa iskelmäksi.^[1]^[2]

Suomen ensimmäisenä iskelmälaulajana voidaan pitää 1910- ja 1920-luvuilla suosittua J. Alfred Tanneria. Toisenlaisen määritelmän mukaan ensimmäisenä iskelmälaulajana pidetään oopperalaulaja Ture Araa, jonka vuonna 1929 levytetty "Emma" oli Suomen ensimmäinen megahitti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä vaikuttajia ovat muun muassa Georg Malmstén ja Matti Jurva. Myöhempien vuosikymmenten iskelmätähtiä ovat esimerkiksi Olavi Virta, Annikki Tähti, Laila Kinnunen, Eino Grön, Katri Helena, Marion Rung, Reijo Taipale, Teuvo Valo ja Topi Sorsakoski.

[muokkaa] Lähteet

↑ Jukka Lindfors: R. R. Ryynänen keksi iskelmän YLEn elävä arkisto. 29. joulukuuta 2006. YLE. Viitattu 16. tammikuuta 2008.
↑ Juhani Leinonen: Georg Malmstèn stadin kundi 100 vuotta SELVIS. 2002. Viitattu 16. tammikuuta 2008.