Irlanninsetteri
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Irlanninsetteri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Irlanti |
| Määrä | 5 430 |
| Rodun syntyaika | 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | seisova lintukoira |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja perhekoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | Irkku |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20-32 kg |
| Säkäkorkeus | 55-67cm |
| Väritys | kastanjanruskea, punavalkoinen |
Irlanninsetteri on eloisa koirarotu, joka jalostettiin aikoinaan metsästykseen. Irlanninsetteristä on kaksi muunnosta: punainen irlanninsetteri, jonka turkki on kastanjanruskea, sekä punavalkoinen irlanninsetteri. Koiralla on keskipitkää karvaa mahan alla, jaloissa ja hännässä. Punainen irlanninsetteri on muunnoksista suosituin.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Irlanninsetteri on nimensä mukaisesti alun perin irlantilainen koirarotu. Kanakoirametsästys oli suosittu harrastus Britteinsaarilla ja siellä onkin kehitetty useita lintukoirarotuja, kuten spanieleita, settereitä ja pointtereita. Viittauksia settereiden tyyppisiin koiriin on jo 1500-luvulta saakka. Punainen ja punavalkoinen irlanninsetteri on erotettu jo 1800-luvun puolivälissä toisistaan. Sitä ennen ne eivät olleet erillisiä rotuja, vaan sekoittuivat koko ajan. Osa koirista oli aina ollut punaisempia ja osa valkoisempia kuin toiset. Vaikka punaista irlanninsetteriä on jalostettu omana rotunaan jo pitkään, syntyy yhä vieläkin punaisia irlanninsettereitä, joilla on valkeita merkkejä. Irlanninsetterin ajatellaan polveutuvan irlanninspanieleista, joita risteytettiin muun muassa englannin- ja gordoninsetterin kanssa. Vuonna 1886 julkaistiin ensimmäinen rotumääritelmä.
Punavalkoinen setteri ei ole uusi eikä uudelleen herätetty rotu. Sen historia ulottuu 1750-luvulle, jolloin se oli suosittu ja yleinen koira ja yleisempi kuin punainen. Alkuperäinen punavalkea väritys vaihteli tuohon aikaan, jotkut olivat punaisempia ja jotkut valkeampia, mutta värit olivat puhtaita. Sinällään ne eivät olleet erillisiä rotuja vaan sekoittuivat koko ajan. Vielä nykyäänkin punaisista koirista syntyy ajoittain punavalkeita pentuja ja käyttölinjan irlanninsetterillä on valkoisia merkkejä otsassa ja jaloissa lähes kaikkialla maailmassa.
Historiallisesti punavalkeita ei ole jalostettu punavalkeina tai punaisia punaisina, vaan jalostustyön tavoitteet olivat käyttöominaisuuksissa, ei puhtaissa väreissä. Noihin aikoihin liikkuminen oli huomattavasti vaivalloisempaa ja kasvattajat käyttivät parasta saatavilla olevaa koiraa väristä välittämättä. Koirien jalostus tapahtui yleensä kartanoiden suurissa kenneleissä eristyneesti ja linjan ulkopuolista verta oli harvoin saatavilla. Itse asiassa punavalkeat ja punaiset olivat Irlannissa sama rotu 1800- luvun loppuun asti.
Vuonna 1978 Irlannin Kennelklubi hyväksyi punavalkoisen omana rotunaan. IKC antoi rotuyhdistyksille Iris Red&WHITE Setter Field&Show society ja The Red Setter Club tehtäväksi laatia rotumääritelmä punavalkoiselle. Lopullinen rotumääritelmä sinetöitiin vuonna 1984, merkittäviä eroja siinä ei ollut verrattuna Mrs Cuddyn versioon vuodelta 1944, mutta rotumääritelmässä painotetaan asiaankuuluvasti, että punavalkoinen on ja tulee pysyä käyttökoirana. FCI hyväksyi punavalkoisen irlanninsetterin rotumääritelmän vuonna 1989.
[muokkaa] Käyttö
Ennen koirat olivat lähes kaikki metsästyskoiria. Nykyäänkin on käyttö- ja näyttölinjan koiria, ja Suomessakin ero on selkeä. Suurin osa punavalkoisista irlanninsettereistä on käytännön metsästyksessä ja vain harvat pelkkinä näyttelykoirina.
[muokkaa] Kanta Suomessa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Nykyinen kanta on 5 430 yksilöä. Rekisteröintimäärät ovat olleet lisääntymässä, samoin tuontikoirien määrät. Tuonnit ovat olleet pääasiassa Pohjoismaista. Rekisteröintimäärä vuosittain on vaihdellut kahden puolen 300 yksilön, josta tuontien osuus on noin viisi prosenttia. Vuosittain on astutettu noin 25 narttua, ja tähän on käytetty hieman toistakymmentä urosta. Nartuilla tehdään 2-3 pentuetta ja uroksilla 3-5. Viimeisen 10 vuoden aikana yhdellä uroksella on ollut yli 100 jälkeläistä ja viidellä yli 50 jälkeläistä. Suomeen tuotiin ensimmäiset punavalkoiset setterit vuonna 1992 Englannista ja Ruotsista. Saman vuoden lopulla syntyi ensimmäinen pentue. Nykyään kanta on 62 yksilöä.
[muokkaa] Kanta muualla
|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Pohjoismaissa rotu on hyvin samanlinjainen kaikissa maissa, mutta osittain yhtymäkohdat ovat hyvin kaukana. Määrällisesti ja laadullisesti kanta on suurempi kuin Suomessa, joten se on käyttökelpoista. Osassa Euroopan maita on myös linjoiltaan poikkeavaa ja käyttökelpoista kantaa. Muualla rotu on suhteellisen pitkälle eriytynyt käyttö- ja näyttelylinjoihin, jotka molemmat poikkeavat ulkomuodollisesti selvästi meidän tuntemastamme irlanninsetteristä. Punavalkoisten irlanninsettereiden kanta on muissa Pohjoismaissa aika lailla samanlainen kuin Suomessakin, eikä se ole maailmanlaajuisesti kovin suosittu rotu.
[muokkaa] Ulkonäkö
Irlanninsetteri on keskikokoinen koira. Karvapeite on sileää ja keskipitkää. Hännässä hapsutus on melko pitkää ja kärkeä kohden vähitellen lyhenevää. Hapsutus on kaikkialla melko suoraa ja sileää, lisäksi korvissa ja raajoissa on hapsut. Jalostajat toivovat mahdollisimman vähäkiharaisia koiria. Punaisen irlanninsetterin väri on syvän kastanjanruskea ilman vivahdustakaan mustaan. Valkoinen väri rinnassa, kurkussa ja varpaissa, pieni tähti otsassa tai kapea viiru tai pilkku kuonossa tai otsassa eivät ole hylkääviä virheitä. Korvat ovat ohuet, riippuvat ja keskikokoiset, häntä melko pitkä. Punavalkoinen irlanninsetteri poikkeaa punaisesta ainoastaan väritykseltään. Lisäksi se on hieman kevytrakenteisempi ja karvattomampi.
[muokkaa] Terveys
1930-luvulla ilmeni irlanninsettereillä yleisenä vakava PRA-silmäsairaus (Progressive Retinal Atrophy eli verkkokalvon rappeuma). Tilanne oli niin hälyttävä, että 1946 asetettiin Englannissa pentujen rekisteröinnin ehdoksi, että molemmat vanhemmat olivat ko. sairauden suhteen terveitä. Toimenpiteellä onkin ollut merkitystä ja sairaus on käynyt harvinaiseksi. Punaisella irlanninsetterillä on myös tavattu lonkkadyspalasia eli lonkkamaljan ja reisiluunpään yhteensopimattomuutta. Punavalkoinen irlanninsetteri on suhteellisen terve rotu eikä sillä ole lonkkavikaa siinä määrin kuin punaisella irlanninsetterillä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Punaisen irlanninsetterin rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Punavalkoisen irlanninsetterin rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Kanakoirakerho – Virallinen rotujärjestö
- Is-jaos
