Intianruokokerttunen
Wikipedia
| Intianruokokerttunen | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Acrocephalus orinus (Oberholser, 1905) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Intianruokokerttunen Wikispeciesissä |
Intianruokokerttunen (Acrocephalus orinus) on Etelä-Aasiassa elävä harvinainen varpuslintu. Lajin nimesi Harry Church Oberholser 1905. Lajin löysi Allan Octavian Hume 1867, joka antoi sille ensin nimen Phyllopneuste macrorhyncha mutta muutti sen 1869 muotoon Acrocephalus macrorhynchus. Muutokset eivät jääneet tähän, sillä Oberholser osoitti 1905 että nimeä ei voitu hyväksyä, ja Acrocephalus orinus voitti Acrocephalus macrorhynchuksen suosiossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 13 cm. Olemukseltaan ja väritykseltään se muistuttaa sekä viitakerttusta että papyruskerttusta, jonka alalajina sitä on pidetty. Joidenkin tutkijoiden mielestä se on ollut olemukseltaan outo viitakerttunen. Lajista tiedetään erittäin vähän, sillä kahden museonäytteen lisäksi se on vain kerran tavattu luonnossa. Kädessä tutkittaessa lajin voi erottaa viitakerttusesta pyöreämmän käsisiiven perusteella.
[muokkaa] Esiintyminen
Hume keräsi ensimmäisen linnun Sutlej'n laaksosta läheltä Rampooria, Himachal Pradeshin osavaltiosta Intiasta 1867. Vuonna 2005 lajin status vahvistettiin DNA-testien ja uusien morfologisten tutkimusten ansiosta. Tutkimuksen teki Staffan Bensch Lundin yliopistossa.Toinen havainto lajista tehtiin Thaimaassa 27. maaliskuuta 2006, kun ornitologi Philip Round, Mahidolin yliopiston apulaisprofessori, pyydysti elävän yksilön Laem Phak Bia Environmental Research and Development Projectissa Phetchaburissa, Bangkokin lähellä. Lintu rengastettiin, siltä otettiin 2 höyhentä ja se päästettiin vapauteen. Höyhenistä tutkittu DNA vastasi vuoden 1867 linnun DNA:ta. Tämän havainnon jälkeen löydettiin intiankerttunen Tringin luonnonhistoriallisen museon viitakerttusnäytteiden joukosta. Havaintojen vähyydestä johtuen lajin uhanalaisuudesta ja suojelun tarpeesta ei voida esittää arvioita.
[muokkaa] Elinympäristö
[muokkaa] Lisääntyminen
[muokkaa] Ravinto
Hyönteissyöjä.
