Hematiitti

Wikipedia

Hematiitti eli verikivi (veri = kr. hemos) on raudan ja hapen yhdiste (Fe₂O₃).

Hematiitin perus[väri] on teräksenharmaa, mutta rapautuessaan se muuttuu verenpunaiseksi. Rapautunutta, haurasta hematiittia taas käytetään väriaineena: punamulta. Hematiittiä esiintyy myös tiiviinä ja punaisena, sen kemiallinen koostumus on sama kuin harmaan hematiitin mutta niiden kiderakenteet poikkeavat toisistaan.

Sisällysluettelo 1 Esiintyminen ja käyttö 2 Pseudomorfoosit 3 Fysikaalisia ominaisuuksia 4 Kuvia hematiitista 5 Lähteet

[muokkaa] Esiintyminen ja käyttö

Hematiitti esiintyy yleensä massamaisina kasaumina, pyöreinä muhkuraisina muodostelmina tai kapeina levyinä jotka kasvavat ristiin. Nämä ovat suosittuja keräilijöiden kokoelmissa ja niitä kutsutaan ns. Rautaruusuiksi.

Hematiitti on yleinen sedimenttisyntyisten kivien rautamalmi suurissa esiintymissä joita on mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Brasiliassa. Sitä louhitaan usein myös magnetiitin korvikkeena (magnetiitti ja hematiitti ovat koostumukseltaan hyvin samanlaisia ja esiintyvät usein samoissa esiintymillä). Suomen suurimmat hematiittiesiintymät ovat Kolarin ja Kittilän alueella.

Hienoksi jauhettua hematiittipölyä käytetään myös väriaineena.

Hematiitista tehdään myös korukiviä. Erityisesti tiiviit ja paremmin iskunkestävät hematiitit hiotaan koruiksi. Ne säilyttävät kiiltonsa pidempään, eivät hapetu ja kestävät paremmin iskuja.

Hematiitti on kuitenkin varsin yleinen mineraali, mutta metallinhohtoisia tai punaisia rapautumattomia hematiitteja voi olla vaikea löytää suurina kappaleina muualta kuin varsinaisista esiintymistä.

[muokkaa] Pseudomorfoosit

Hematiitti muodostaa myös usein pseudomorfooseja magnetiitin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä että koostumukseltaan hyvin samanlainen mineraali on kiteytynyt kovaan materiaaliin, esimerkiksi kvartsiin, ja magnetiitin liuetessaan pois se jättää tieenmuotoisen kolon kovaan, liukenemattomaan kvartsiin, ja täytyy hematiitilla. Näin syntyy pseudomorfoottinen kide joka saattaa olla kidejärjestelmältään sama liuenneen mineraalin kanssa, mutta sen kidehilat eivät mene kohtisuoraan pintojen kanssa. Tällaisia hematiitin muodostamia pseudomorfoottisia kiteitä kutsutaan martiitiksi (ks. kuva). Vaikka martiitti on periaatteessa samaa ainetta kuin hematiitti, se luokitellaan silti omaksi mineraalikseen.

[muokkaa] Fysikaalisia ominaisuuksia

Tämä luokka on vajaa. Voit auttaa Wikipediaa luokittelemalla artikkeleita tähän luokkaan.

Hematiitin Mohsin kovuus kovuus on 5-6. Viiru on punaruskea tai kirsikan punainen. Kiilto on himmeä/multamainen, mutta myös voi esiintyä metallinkiiltoisena.

[muokkaa] Kuvia hematiitista

Martiittikide.	Omamuotoista hematiittia. Ruskea on vettymisestä hydrautunutta limoniitti.	Halkaistu hematiittikappale joka on osittain hapettunut purppuranpunaiseksi.	Hematiitista veistetty karhu. Veistoksen pinta on täysin samanlainen kuin millä muulla tahansa hiottu hematiitti.
Hematiittikappale jonka pinta on kevyesti hapettunut ja näin saanut sinisen värin.

[muokkaa] Lähteet

• Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10207-9
• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10837-9
• Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN: 0-600-57512-8
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN: 0-7153-0197-7