Hassium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Hassium | ||||
| Tunnus | Hs | ||||
| Järjestysluku | 108 | ||||
| Luokka | siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d-lohko | ||||
| Ryhmä | 8. siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1984, Peter Armbrusterin ja Gottfried Munzenbergin ryhmä | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 269 amu | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn]5f146d67s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 14, 2 | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Arvellaan olevan kiinteä | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
|
||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Hassium (lat. hassium) on kemiallinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Hs ja järjestysluku 108. Hassium on synteettinen alkuaine, jonka pysyvin vuoteen 2007 mennessä tuotettu isotooppi oli Hs-277, jonka puoliintumisaika on 40 minuuttia. Vielä hieman vakaammaksi isotoopiksi on kuitenkin teoreettisesti arvioitu 276Hs, jonka puoliintumisajaksi on laskettu noin yksi tunti.[1]
Hassium syntetisoi ensimmäisen kerran vuonna 1984 saksalainen tutkimusryhmä, jota johti Peter Armbruster ja Gottfried Munzenberg Darmstadtissa sijaitsevassa tutkimusinstituutissa. Nimi tulee Saksan latinalaisesta nimestä Hessen,
Hassiumin kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet tunnetaan huonosti. Sen arvellaan olevan kiinteää normaaliolosuhteissa ja muistuttavan osmiumia.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.
