Hannes Heikura

Wikipedia

Hannes Heikura (s. 1958 Karvia) on Helsingin Sanomissa työskentelevä suomalainen lehtikuvaaja. Hänet on valittu kahdesti vuoden lehtikuvaajaksi sekä palkittu kolmesti vuoden uutiskuvasta ja neljästi vuoden lehtikuvasta. ^[1]

Sisällysluettelo 1 Tyyli 2 Maineikkaita valokuvia 3 Filosofia 4 Koulutus 5 Palkinnot 6 Näyttelyt 7 Lähteet 7.1 Viitteet 8 Aiheesta muualla 9 Kirjat

[muokkaa] Tyyli

Heikura pyrkii otoksissaan visuaaliseen kiinnostavuuteen; uutiskuvan on hänen mukaansa toimittava itsekin, ilman selittävää tekstiä. ^[2]

Kriitikko Kaisa Heinäsen mukaan: "Heikuran valokuvat keskittyvät usein yhteen henkilöön tai muuhun kuvaa selkeästi hallitsevaan elementtiin. Kuvien dramatiikka rakentuu jyrkistä valoista ja varjosta, ei lavastamalla parannellusta tilanteesta. Heikura vaikuttaa kuvaavan ulkopuolisen tarkkailijan tavoin, kunnioittavan etäisyyden päästä. Kuvissa on sekä pienten hetkien pysähtyneisyyttä että monumentaalisuutta." ^[3]

Heikuran kuvat voi tunnistaa helposti^[4]. Selvin merkki on reunoja kohti tasaisesti tummeneva kehys, jonka Heikura lisää jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Vastavalosta pitävän Heikuran tavaramerkkejä ovat silhuetit.^[5]

Tyypillinen Heikuran kuva on otettu teleobjektiivilla suhteellisen etäältä, jolloin kohde erottuu taustastaan korostuneen syvyysepäterävyyden ansiosta. Muutoin hän minimoi tekniikan osuuden eikä käytä sen paremmin jalustaa, salamaa kuin itselaukaisijaakaan.^[6]

Etäisyyden ansiosta kuvan ottaminen ei häiritse kohdetta. Haastattelujen mukaan kuvan "aitous" on Heikuralle tärkeää. Hän kavahtaa kuvauksen ennakkosuunnittelua ja pyrkii kertomansa mukaan karistamaan toimittajankin mahdollisuuksien mukaan kannoiltaan jutuntekotilanteessa.^[7]

[muokkaa] Maineikkaita valokuvia

Kuva hiihtäjä Mika Myllylästä harjoittelemassa suolla lukeutuu Hannes Heikuran maineikkaimpiin otoksiin. Kuvassa Myllylä on vajonnut osittain suohon, nojaa sauvoihinsa ja hänen päänsä on painunut alas. Lehtikuvakilpailun juryn mukaan "Kuva nousee symbolisiin mittoihin urheilijan taistelusta, jota hän käy tullakseen vahvemmaksi. Kuva kertoo voitontahdosta ja huippusuorituksen takana olevasta pitkästä, yksinäisestä työstä.^[8]" Vuoden lehtikuva 1997^[8].

[muokkaa] Filosofia

Heikuran mielestä lehtikuvan tärkein vaatimus on se, että kuva pysäyttää näkijän heti – mutta kuvalla täytyy olla myös sisältöä^[9].

Hänen omien sanojensa mukaan: "Suurin tyydytys tulee siitä, että löytää elävästä elämästä [...] sellaisen pienen viipaleen, joka edustaa suunnattomasti jotakin tiettyä hetkeä.^[9]"

Heikura ei arvosta hyviäkään kuvia, jos niiden esittämä tilanne on järjestetty kuvaa varten^[9].

Monien kuvaajien tyyli vaihtelee vuodesta toiseen, mutta Heikuran tyyli pysyy periaatteessa samana. Se saattaa hioutua, mutta siinä ei ole merkittäviä poikkeuksia: kuvat edustavat samaa jatkumoa.^[9]

Joidenkin mielestä lehtikuvaajan kädenjälki ei saisi näkyä, mutta Heikuralle on suuri merkitys sillä, että kuva ilmentää hänen tapaansa nähdä ja on tunnistettavissa ehdottomasti hänen ottamakseen. Niin kuva muodostuu hänen henkilökohtaiseksi tulkinnakseen asiasta. ^[9]

Heikuran mukaan kuvattavissa tilanteissa on aina tietty kulminaatiopiste, joka kertoo kaikkein parhaiten olennaisen siitä tilanteesta. Se löytyy ainoastaan seuraamalla tilanne alusta loppuun. ^[9]

Hänen mukaansa kehitystä kuvaajana ei tapahdu, jollei sitä halua; jollei keskity ja pyri kehittymään.^[10]

Heikura on kuvannut digitaalikameroilla Edmontonin MM-kilpailuista lähtien. Hänen mukaansa on turha haikailla filmin perään, jos digitaalikuva on laadullisesti yhtä hyvä tai parempi. Alun perin digikuva näytti hänestä omituiselta, koska siinä ei ollut rakeisuutta ja hän yritti jopa kehitellä rakeisuutta jälkikäteen tuovan filtterin, mutta hän luopui pyrkimyksestä eikä ole sittemmin kaivannut tätä piirrettä takaisin. Hänen sanojensa mukaan digikameran kasvanut tallennuskapasiteetti antaa varmuutta esimerkiksi henkilökuvauksessa. Samalla Heikura pelkää digitaalisten kuvien katoavaisuutta. Paperisten kuvien selailtavuus on parempi ja saa aikaan sen, että kuvia katsellaan useammin.^[10]

Heikuralla ei ole omia verkkosivuja. Tekniikka ei ole hänelle vierasta, mutta netin aktiivinen käyttö ei kuulu hänen tapoihinsa. Lisäksi jo kuvaaminen ja kuvien viimeistely vie paljon aikaa, jota ei enää riitä aktiiviselle ylläpitämiselle.^[10]

Vuosien aikana valokuvan arvo on muuttunut Heikuran mielessä. Kuvalla ei enää ole henkilökohtaista arvoa eikä kuvaaminen sinänsä enää motivoi häntä, vaan tällä hetkellä kuvaaminen vaatii hyvän syyn: sen että sillä on universaalia, yleismaailmallista merkitystä.^[10]

• "Hyvää kuvaa etsitään tilanteesta kuin tilanteesta. Yhtäkään tilannetta, saati ihmistä ei saa väheksyä."
• "[V]isuaalisesti luovat ratkaisut ovat kuvalle plussaa. Tärkeintä on kuitenkin sisältö, se, että kuva koskettaa."
• "Huumoria yritän toki etsiä kuviin, mutta sen täytyy löytyä jotain muuta kautta kuin kuvattavien kustannuksella."

[muokkaa] Koulutus

Heikura opiskeli 1970-luvun lopussa lääketieteellistä tekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, mutta totesi, ettei kyseessä ole hänen alansa. ^[11] Sittemmin hän siirtyi opiskeleman valokuvausta Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskukseen ja aloitti myöhemmin opinnot myös elokuvataiteen laitoksella. ^[12] Perheen perustanut kamerataiteilija päätyi lopulta valitsemaan visuaalisista taiteista valokuvan, joka sopii "lyhytjännitteiselle erakolle" paremmin kuin raskasta koneistoa kysyvä elokuva. ^[13]

[muokkaa] Palkinnot

• Suomen Kuvalehden Journalistipalkinto 2006

• Vuoden lehtikuvaaja
  • 1992 ^[14]
  • 2005 ^[15]
  • 2006. Lisäksi kunniamaininta.
  • 2007. Lisäksi yleisöäänestyksen voittaja. Voittanut kuvasarja.^[16]

• Vuoden lehtikuva
  • 1992 Ero. Kuva Mirja Sipisen pro gradu -työssä Aikansa kuvia, sivulla 50
  • 1996: Atomi, kuuluuko? Sosnovyi Borin ydinvoimalan huoltajasta
  • 1997 Loputon tuska^[17]
  • 1998;
  • 2001 Jouluenkelit^[18]
  • 2007 Purjeveneestä jää vana sinilevään Suomenlahdella. Suomenlahti 13.8.2007 Samalle kuvalle myös kunniamaininta uutiskuvien sarjassa.^[19]

• Vuoden kuvituskuva 1996: Hevosballerina, jossa Kyra Kyrklund on hevosensa kanssa valokeilassa

• Vuoden uutiskuva
  • 1992;
  • 1993;
  • 1996: Lähiö Sarajevossa
  • 2002: Yliajo

• Vuoden Urheilukuva
  • 1992
  • 1997

[muokkaa] Näyttelyt

• 25.01.2008–18.05.2008 Hannes Heikura: Hiljaiset kuvat. Suomen valokuvataiteen museo.
• Arkemme kuvittajat - uuden suomalaisen kuvajournalismin parhaita. Korjaamon galleria 11.11.-30.12.2005

[muokkaa] Lähteet

Kamera-lehti 9/2001

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mikko Paartolan radiodokumentti, haastatteluja
• Lehtiartikkeli Etelä-Saimaa-lehdessä 11. kesäkuuta 2002

Eräitä Heikuran kuvia on esillä seuraavilla sivuilla:

• Pappa Jyrälän viimeinen otto, artikkeli Helsingin Sanomissa
• Kuva uimari Michael Phelpsistä
• http://www.hs.fi/extrat/ateena2004/artikkeli/1076153642469
• Heikuran kuvakokoelma Vuoden Lehtikuvat 2005 -sivuilla
• Heikuran parhaat kuvat vuonna 2007 Hesarin kuukausiliite-ekstrassa
• Valikoituja kuvia Suomen valokuvataiteen museon sivuilla

[muokkaa] Kirjat

• Hannes Heikura: Valokuvia – Photographs. Musta Taide ja Suomen valokuvataiteen museo. 240 sivua.