Hanna Taini

Wikipedia

Hanna Taini (oikea nimi Hanna Schlimovitsch; 24. kesäkuuta 1911 Helsinki – 30. tammikuuta 1996 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia suomalaisia elokuvadiivoja. Hän teki paljon yhteistyötä ohjaaja Valentin Vaalan kanssa. Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena.

[muokkaa] Ura

Suomenruotsalaisen Hanna Tainin elokuvaura alkoi vuonna 1929 Valentin Vaalan mykkäfilmissä Mustalaishurmaaja. Elokuvan toinen kuvaaja, insinööri Heikki Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden jo pari vuotta aiemmin Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulun näytännössä, jossa Taini oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa Laveata tietä. Hänen ensimmäinen pääosansa valkokankailla oli Risto Orkon elokuvassa Siltalan pehtoori (1934), joka sai ensimmäisenä suomalaisena elokuvana yli miljoona katsojaa. Hanna Tainista tuli vähitellen kansikuvien suosikki. Hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eeva-lehden kannessa 1930-luvun kuluessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: "Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on kerinnyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan."

Hanna Taini jatkoi opiskeluaan Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen mainekkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidelbergin Käthie ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Toukokuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies J. Lefkon kanssa. Vuonna 1935 pariskunnalle syntyi tytär, Harriette, joka myöhemmin tuli tunnetuksi televisiokuuluttaja Harriette Wredenä. Kun Taini sai pääosan elokuvassa Vihreä kulta vuonna 1939, lehdistö toivotti hänet ylistävin äänenpainoin tervetulleeksi takaisin elokuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailmannaiseksi, Grand Dameksi, jollaista suomalainen elokuva tarvitsi. Taini päätti valkokangasuransa kolmekymppisenä, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii.