Habeas corpus
Wikipedia
Habeas corpus on menettely, jonka mukaisesti rikoksesta epäillyllä on oltava oikeus päästä riippumattoman tuomioistuimen eteen lyhyen ajan sisällä. Habeas corpuksen tarkoitus on estää mielivaltaiset vangitsemiset, ja varmistaa henkilön pidätyksen laillisuus[1]. Tyypillisesti epäilty voidaan pidättää vain muutamaksi päiväksi, jonka aikana häntä voidaan kuulustella, minkä jälkeen oikeusistuimen on julistettava hänet todisteiden perusteella vangituksi, tai epäilty on vapautettava.
Habeas corpus -menettelyyn viitataan lakitekstissä usein sen täydellisemmässä muodossa, habeas corpus ad subjiciendum.
Rikoksesta tuomitun ja vangitun henkilön saattaminen Habeas corpus -menettelyllä tuomioistuimen eteen edellyttää, että joko asianomainen tai muu henkilö osoittaa, että esimerkiksi pidätyksessä tai vangitsemisessa ei ole menetelty lain mukaisesti tai asian käsittelyssä on muutoin menetelty virheellisesti.
William Blackstonen mukaan Habeas corpus -menettelyä vastaavaa käytäntöä on sovellettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1305. Habeas corpus luo pohjan Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevien sopimusten artikloille, jotka edellyttävät pääsyä riippumattoman tuomioistuimeen vapaudenriiston laillisuuden selvittämiseksi.
