Getúlio Vargas
Wikipedia
Getúlio Dornelles Vargas (19. huhtikuuta 1882 – 24. elokuuta 1954) oli Brasilian presidentti kaksi vuosikymmentä 1930–1945 ja uudelleen vuodesta 1951 itsemurhaansa 1954 asti.
Vargas syntyi varakkaaseen perheeseen, lähti armeijauralle, muttei viihtynyt siinä ja opiskeli lakimieheksi. Valmistuttuaan 1907 hänet nimitettiin Porto Alegren piirinsyyttäjäksi ja hän pääsi pian osavaltion parlamenttiin.
Liittovaltion kongressiin hän pääsi 1923 ja Rio Grande do Sulin kuvernööriksi 1928.
Vuonna 1930 Vargas lähti presidenttiehdokkaaksi. Hänellä oli vahvoja tukijoita, jotka ryhtyivät aseelliseen kapinaan kun heidän ehdokkaansa hävisi. Vargas otti kuitenkin johdon kapinan onnistuttua ja hänet nimettiin väliaikaiseksi presidentiksi marraskuussa 1930. Hän yritti hallita demokraattisesta ja järjesti vaalit 1933 ja 1934 ja vahvisti fasismista piirteitä saaneen perustuslain 1934 yhdessä kongressin kanssa. Naiset ja 18-vuotta täyttäneet saivat äänioikeuden 1932.
Demokratia ajautui kuitenkin kaaokseen laman ja São Paulon sisällissodan vuoksi, kuten useissa maissa 1930-luvulla. Vuoden 1934 jälkeen Vargas siirtyi politiikassaan oikealle ja liittoutui Plínio Salgadon johtamien Brasilian integralistien kanssa. Integralistit olivat saaneet vaikutteita Mussolinilta ja Hitleriltä, jotka tukivat rahallisesti liikkeen puolisotilaallisia "vihreäpaitoja." Integralismin propaganda oli lainattu Euroopasta ja oli marxismia, liberalia ja juutalaisia vastaan ja korosti nationalismia ja "kristillisia arvoja."
Vargas järjesti vallankaappauksen marraskuussa 1937, kun hänen kautensa lähestyi loppuaan, ja uusi perustuslaki esti häntä enää asettumasta ehdolle. Syynä käytettiin monien Euroopan maiden tapaan kommunistien valtapyrkimyksen uhkaa. 29. syyskuuta 1937 kenraali Dutra esitteli Vargasille kommunistien vallankaappaussuunnitelman ns. Cohenin suunnitelman tai Intentona Comunista, joka oli integralistien kehittelemä. Vargas hajotti kongressin, vaihtoi kuvernöörejä ja loi Estado Novona tunnetun hallinnon Portugalin Salazarin mallin mukaan.
Hän poltti osavaltioiden liput ja loi keskitetyn hallinnon fasististen esikuvien mukaan. Suuryritykset saivat suosituimman aseman ja työntekijät kattavan sosiaaliturvan. Talouskasvuun pyrittiin kaikin hallituksen keinon. Liberaalit kääntyivät Vargasia vastaan, mutta hän sai teollisuuden ja työläisten tuen. Maa teollistui nopeasti, työvoima siirtyi kaupunkeihin ja järjestäytyi.
Puolueiden kieltämisestä vihastuneet integralistit yrittivät kaappausta 11. toukokuuta 1938 valtaamalla presidentinpalatsin, mutta yritys jäi kauas onnistuneesta.
Toisen maailmansodan alkaessa Vargas oli ainakin henkisesti akselin puolella, mutta siirtyi liittoutuneiden puolelle viimeistään 1942 saksalaisten upotettu brasilialaisia laivoja, ja lähetti brasilialaisen divisioonan Italiaan 1944. Hän pyrki saamaan liittoutuneilta kauppasopimuksia, investointeja ja Lend-Lease-apua. Diktatuurin vastustuksen kasvettua Vargas suostui vaaleihin ja perusti itse kaksi puoluetta. Armeija päätti kuitenkin mennä väliin, syrjäytti Vargasin 29. lokakuuta 1945 ja piti vaalit ilman häntä.
Vargas vetäytyi perheranchilleen ja voitti helposti valinnan senaattiin. Hän kyllästyi pian vihamieliseen kongressiin ja päätti jälkeen ryhtyä presidentiksi. Vargas voitti Brasilian ensimmäiset nykyaikaiset presidentinvaalit maanvyöryvoitolla ja aloitti uuden kautensa 1951. Maa oli talouskriisissä ja Vargas laati laajan suunnitelman talouden kohentamiseksi. Hän korosti valtion suunnitelmantaloutta ja riippuvuutta ulkomaisesta pääomasta. Hän loi Petrobrásin, valtion öljy-yhtiön. Maa oli kasvanut liian monimutkaiseksi hallita perinteiseen tyyliin ja armeija alkoi vaatia hänen eroaan. Vargas ampui itsensä palatsissaan kun armeija valmistautui vallankaappaukseen. Työväelle ja alemmalle keskiluokalle hänestä tuli marttyyri.
 |
Brasilian presidentit |
| Deodoro da Fonseca | Floriano Peixoto | Prudente de Morais | Campos Sales | Rodrigues Alves | Afonso Pena | Nilo Peçanha | Hermes da Fonseca | Venceslau Braz | Delfim Moreira | Epitácio Pessoa | Artur Bernardes | Washington Luiz | Júlio Prestes | Menna Barreto | Isaías de Noronha | Augusto Fragoso | Getúlio Vargas | José Linhares | Gaspar Dutra | Café Filho | Carlos Luz | Nereu Ramos | Juscelino Kubitschek | Jânio Quadros | Ranieri Mazzilli | João Goulart | Castello Branco | Costa e Silva | Aurélio Lyra | Augusto Rademaker | Márcio de Souza e Mello | Emílio Garrastazu Médici | Ernesto Geisel | João Figueiredo | Tancredo Neves | José Sarney | Fernando Collor de Mello | Itamar Franco | Fernando Henrique Cardoso | Luiz Inácio Lula da Silva |
