Gerbiili
Wikipedia
| Gerbiili | ||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||
| Meriones unguiculatus (Milne-Edwars, 1867) |
||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||
Gerbiili tai mongolianhyppymyyrä (Meriones unguiculatus) on pieni jyrsijä, joka soveltuu lemmikiksi helppohoitoisuutensa ansiosta ne ovat hyviä ensilemmikkejä. Gerbiilit elävät 3–4 vuotta.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Gerbiilit lemmikkeinä
[muokkaa] Gerbiilin ottaminen lemmikiksi
Gerbiili tulee sijoittaa valmiiksi sisustettuun terraarioon tai häkkiin. Aluksi gerbiiliit pysyttelevät poissa näkyvistä, mutta luontaisen uteliaisuudensa vuoksi ne tulevat yleensä muutamassa minuutissa esiin. Hyvän hoitosuhteen varmistamiseksi on hyvä jutella gerbiileille rauhallisella äänellä, jotta ne tottuvat hoitajaansa eivätkä pidä häntä uhkana. On myös hyvä välillä laskea käsi terraarioon ja antaa gerbiilin tutustua siihen. Petovaikutelman välttämiseksi gerbiiliä ei saa myöskään napata kiinni ylhäältä päin tai nosteta hännästä, vaan se kuuluu ottaa kiinni rauhallisesti sivusta. Tuttavallisuuden tunnetta voi luoda tarjoilemalla herkkupaloja kädestä. Jotkut yksilöt eivät koskaan totu ihmiseen, toiset taas voivat olla hyvinkin seurallisia. On tärkeää, että tuttavuutta tekemään tullutta gerbiiliä ei yritetä pyydystää.
[muokkaa] Elinympäristö
Gerbiileitä on niiden itsensäkin kannalta parasta ja helpointa pitää terraariossa. Terraarioon mahtuu paljon puruja, eivätkä ne pääse leviämään lattialle. Myös muovinen duna sopii gerbiilin asumukseksi, vaikka eläin saattaakin jyrsiä itsensä sieltä ulos. Gerbiilin terraarioksi käy hyvin vanha akvaario, mutta kaloja akvaariossa ei gerbiilien jälkeen voi enää pitää. Gerbiilien pitämistä häkissä ei suositella, sillä gerbiili alkaa helposti kyllästyessään järsiä sen kaltereita.[2] Tämä stressaa gerbiiliä ja lyhentää sen elinikää. Terraario ei juuri koskaan voi olla gerbiileille liian suuri.
Gerbiilin terraariossa tulee aina olla vähintään 7 cm puruja, jotta eläimet voivat kaivaa puruihin niille tärkeitä tunneleita. Gerbiilit tarvitsevat myös chinchillanhiekkaa kylpyjä varten. Terraariossa on juomapullon tai -kupin lisäksi hyvä olla jonkinlaisia virikkeitä (esim. pesäkoloja, vessapaperirullia ja muuta jyrsittävää) sekä pesäkoppi, jossa gerbiilit voivat olla omassa rauhassaan. Vaikka gerbiili onkin aavikkoeläin, sillä pitää silti olla koko ajan raikasta vettä tarjolla. Ruokaa voi tarjoilla joko ruoka-astiasta tai puruihin sirotellen. Ruoka-astian käyttö estää purujen nopean likaantumisen, toisaalta taas ruoan kaivaminen purun seasta motivoi gerbiileitä. Terraarioon ei saa laittaa juoksupyörää, sillä gerbiilin häntä voi jäädä sen pinnojen väliin ja katketa.
Gerbiilien terraario sijoitetaan kuivaan ja vedottomaan paikkaan, jossa ei ole paljon voimakkaita ääniä ja uusia hajuja. Terraariota ei saa laittaa television viereen, sillä se stressaa eläimiä. Terraario ei myöskään saa olla kovin syrjässä, sillä gerbiilit ovat uteliaita ja seurailevat mielellään ympäristön tapahtumia. Gerbiilit juoksevat vaistomaisesti pakoon kaikkea ylhäältä tulevaa, joten terraario ei myöskään saa olla liian matalalla. Suotava lämpötila häkin ympäristössä on noin 19-25 astetta, sillä gerbiilit eivät viihdy liian kuumassa vaikka ne aavikkoeläimiä ovatkin.
[muokkaa] Ravinto
Gerbiilit syövät lemmikkieläinliikkeistä saatavia valmiita jyrsijöiden ruokasekoituksia, jotka sisältävät mm. auringonkukansiemeniä, johanneksenleipäpuuta, porkkanaa, herneitä ja kauraa. Erityisesti gerbiilit pitävät auringonkukansiemenistä, kurpitsansiemenistä ja pähkinöistä, joita rasvaisuutensa vuoksi ei saa kuitenkaan antaa liikaa. Vaihtoehtona siemenseoksille ovat eläinkaupoista saatavat puristeruokapelletit, jotka sisältävät kaiken gerbiilin tarvitseman ravinnon.
Gerbiilit tarvitsevat ruokasekoituksen lisäksi muun muassa vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.[2] Mitään suolaista, kovin rasvaista tai mausteista niille ei saa antaa. Gerbiilit tarvitsevat myös eläinvalkuaista, jota ne saavat keitetyn kananmunan valkuaisesta, eläinkaupasta saatavista jauhomadoista, tai sokerittomasta ja rasvattomasta jogurtista. Jogurttia voi antaa suurin piirtein kahdesti viikossa. Gerbiileille ei saa antaa mitään muovista, sillä gerbiili mielellään jyrsii kaiken ja voi saada hengenvaarallisen suolitukoksen nielemästään muovinpalasta. Gerbiilille voi myös antaa kuivaa leipää ja oksia pitämään hampaat hyvässä kunnossa.
[muokkaa] Elintavat
Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niitä ei saa pitää yksin. Samasta poikueesta kannattaa hankkia vähintään kaksi urosta tai kaksi naarasta.[2] Yli kolmen yksilön lauman pitämistä ei suositella, koska tällöin syntyy usein tappeluita. Samassa häkissä oleva uros ja naaras lisääntyvät koko ajan keskenään ja lopulta naaras saattaa kuolla synnytyksen rasituksiin.
Pienellä totuttelulla gerbiilin saa viihtymään sylissä. Gerbiilit ovat usein melko pieniä ja vilkkaita. Ne hyppivät ulos käsien pienimmistäkin raoista. Noin vuodessa ne kasvavat täysikokoisiksi, tosin kasvu hidastuu puolen vuoden jälkeen. Kun gerbiili täyttää 2,5 vuotta se alkaa selvästi vanheta ja sen vilkkaus vähenee huomattavasti. Noin 3,5-vuotias vanhus alkaa olla yleensä jo selvästi heikompi, mutta hyvällä hoidolla se saatta vielä elää yli vuodenkin.
[muokkaa] Päivärytmi ja jaloitteleminen
Gerbiilit nukkuvat ja valvovat noin neljän tunnin jaksoissa ympäri vuorokauden, joten terraarion säilyttämistä makuuhuoneessa ei suositella. Gerbiileitä ei saa pitää pelkästään häkkieläimenä. Niiden olisi ehdottomasti päästävä ainakin useammin kuin kerran viikossa vähintään 15 minuutiksi pois terraariosta lattialle tai jaloitteluaitaukseen. Kuukauden kuluttua hankinnasta niiden täytyisi päästä ensimmäistä kertaa ulos häkistä. Gerbiilejä ei saa päästää lattialle jos ne eivät ole vielä kesyyntyneet. Juoksupyörä ei täytä niiden liikunnantarvetta, eikä sitä muutenkaan suositella mahdollisten häntävaurioiden vuoksi. Gerbiilien jaloittelupaikasta tulee tehdä turvallinen tukkimalla kaikki pienet rakoset ja nostamalla sähköjohdot ylös. Hoitajan täytyy laskeutua gerbiilien tasolle eikä hän saa jahdata gerbiilejä, jotta ne eivät pelkäisi. Gerbiilit voi houkutella lopuksi esimerkiksi pahviputkeen, ja nostaa takaisin terraarioon.
[muokkaa] Poikaset
Gerbiili saa poikasia kerrallaan n. 4–8 kappaletta, ja gerbiiliemon kantoaika on noin 25-30 päivää. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita, eikä niihin saa koskea ensimmäisen viikon aikana. Ihmisen kanssa kontaktiin joutuneet poikaset joutuvat hyvin usein emonsa hylkäämäksi vieraan hajun tähden. Viikon iän saavuttaneeseen poikaseen voi kuitenkin koskea ensiksi puruun hierotulla kädellä. Näin vieras haju ei ole liian voimakas, mikä vähentää mahdollisuutta hylkäämiseen. Hieman yli viikon, noin 9 päivän, iässä karva alkaa kasvaa, ja 2-viikkoisina gerbiilin poikaset alkavat jo maistella kiinteää ruokaa. Silmät aukeavat kuitenkin vasta noin 3 viikon iässä, jolloin poikasilla on myös kirppuikä, eli ne hyppivät ympäriinsä kotiterraariota. Poikasille vaarallisin aika on 3 vk:a, jolloin ne voivat sairastua ns. naksutautiin eli kurkussa oleva lima tukkii hengitystiet ja poikasen hengittäessä kuuluu naksahtava ääni. Tätä voi yrittää ehkäistä antamalla kahden viikon iässä kostutettuja salaatinlehtiä sekä undulaateille tarkoitettuja siemeniä. Poikaset ovat luovutusiässä 6 viikon ikäisinä ja silloin ne pitäisi myös jaotella sukupuolen mukaan uusien pesueiden välttämiseksi.
[muokkaa] Värimuodot
Gerbiilin perusväri on hiekantapainen agouti. Lemmikkigerbiileillä esiintyy myös useita erilaisia värimuunnoksia.[3] Värit on selostettu täyskasvuisen väri-ihanteina ja niiden nimien suomennokset ovat vapaita käännöksiä. Ne eivät ole väritysten virallisia nimiä.
- Agouti: Ruskea perusväri, vatsan alueella valkoista. Kynnet ovat mustat ja silmät mustat.
- Argente: Kullankeltainen perusväri, pohjakarva sinertävän harmaa. Vatsan alue valkoinen ja silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
- Argente Cream: Aprikoosin vaalea perusväri, hieman hopeista vivahdetta. Pohjakarva vaalean harmaa, vatsa valkoinen ja silmät rubiininpunaiset kuten argentella. Kynnet neutraalin väriset.
- Grey Agouti (suom. harmaa agouti), entinen "Chinchilla": Perusväri puhtaan valkoinen, joka on tipattu mustalla. Pohjaväri tumman harmaa. Kynnet ovat neutraalit, silmät mustat ja vatsa valkoinen.
- Honey Fox (suom. hunajakettu), DEH, Dark Eyed Honey (suom. tummasilmäinen hunaja): Perusväri ruskean oranssi, päälipuolella hieman mustaa tippausta. Vatsa valkoinen ja silmät mustat. Kynnet neutraalit.
- Ivory Cream (suom. norsunluukerma): Vaalean kerman värinen, vatsa valkoinen. Silmät rubiininpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
- Polar Fox (suom. naali): Luonnonvalkoinen perusväri, keltaiseen vivahtava aavistus. Harmaa tippaus. Silmät mustat.
- Yellow Fox (suom. keltainen kettu): Perusväri keltainen, vaalea tippaus. Vatsa valkoinen, silmät rubiininpunaiset.
- Black (suom. musta): Väri, silmät ja kynnet mustat. Joskus tassut ja rinta ovat valkoiset, tämä ei ole suotavaa ja lasketaan virheeksi.
- Dove (suom. kyyhky): Vaalean harmaa, hopeaa muistuttava väri. Silmät rubiininpunaiset.
- Lilac (suom. violetti, syreeninkukka): Tummanharmaa, silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
- Pink Eyed White (suom. vaaleanpunasilmäinen valkoinen), PEW : Perusväri sinertävän valkoinen, silmät vaaleanpunaiset.
- Ruby Eyed White (suom. rubiinisilmäinen valkoinen): Luonnonvalkoinen, silmät rubiininpunaiset.
- Slate (suom. liuskekivi) : Tumma sinertävän harmaa, silmät mustat. Joskus ilmenee virheeksi laskettavia läikkiä tassuissa ja rinnassa.
- Burmese (suom. burmalainen, myanmarilainen): Syvä tumman sinertävän ruskea perusväri. Kuono, korvat, häntä ja tassut varjostettu mahdollisimman tummasti. Silmät mustat.
- Cappuccino : Perusväri valkoinen, kuono, korvat, häntä ja tassut mustat, joka tipattu ruskealla.
- Dark Tailed White (suom. tummahäntäinen valkoinen), DTW: Puhtaan valkoinen perusväri, häntä varjostunut varjostusvärillä. Korvat, kuono ja tassut saattavat myös olla varjostuneet. Silmät vaaleanpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
- Orange Point (suom. oranssitäplä): Perusväri kerma, pohjaturkki oranssihtava. Kuono, korvat ja häntä värittyneet oranssilla, silmät rubiinit.
- Rust Point (suom. ruostetäplä): Muuten samanlainen kuin Orange Point, mutta kuonon, korvien ja hännän oranssissa värityksessä on vahva sinertävä sävy. Silmät mustat.
- Siamese (suom. siamilainen): Perusväri vaaleanharmaa, tummat varjostukset kuonossa, takatassuissa, hännässä ja korvissa. Silmät ovat mustat.
- Silver Point (suom. hopeatäplä): Perusväri valkoinen, korvat ja häntä hopean harmaat. Silmät mustat ja ihossa selkeä pigmentti.
- Smoke (suom. savu, savunharmaa): Valkoinen perusväri, vaalean harmaa tippaus. Häntä ja korvat tummemmat. Silmät ruskean mustat.
- Nutmeg (suom. muskottipähkinä): Perusväri oranssin punainen, karvassa musta tippaus (myös vatsapuolella). Silmät mustat.
- Silver Nutmeg (suom. hopeinen muskottipähkinä): Vaalea kerma perusvärinä, tipattu haalean sinisellä (myös vatsapuolella). Mustat silmät.
- Yellow Nutmeg (suom. keltainen muskottipähkinä): Väri kokonaan oranssi, myös vatsapuolella. Korvat peittyneet hentoon, oranssiin karvaan. Silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalin väriset.
[muokkaa] Kuviot
- Collared* (suom. "kaulustettu"): Kuvio ilmenee useissa väreissä. Paksu tasainen kaulus niskan päällä. Otsalla tähti tai laukki.
- Patched (suom. "pätsitetty"): Läikät otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännässä valkoinen tupsu. Vatsassa pari pistettä. Perusvärin mukaiset silmät, tassuissa valkoiset sukat.
- Pied (suom. "harakatettu"): Niskassa leveä kaulus, otsassa laukki tai tähti, vatsa valkoinen. Silmät perusvärin mukaiset.
- White Spotted (suom. valkoinen täplikäs): Spotit otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännän tupsu ja vatsa valkoinen. Tassuissa valkoiset sukat, silmät perusvärin mukaiset.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Gerbil Care Sheet Sky to Sea Pet Shop.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Gerbiilin hoito-ohje 2004. Suomen gerbiiliyhdistys.
- ↑ Gerbiilin värit 23.4.2007. Suomen gerbiiliyhdistys.
[muokkaa] Yleislähde
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Lisätietoa ja keskustelua gerbiileistä: Gerbiili.info
