George Foreman
Wikipedia
| George Foreman | |
 |
|
| Tiedot | |
|---|---|
| Oikea nimi | George Edward Foreman |
| Lempinimi | "Big George" |
| Painoluokka | raskassarja |
| Maa | Yhdysvallat |
| Syntymäaika | 10. tammikuuta 1949 |
| Syntymäpaikka | Marshall, Texas |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 81 |
| Voitot | 76 |
| Tyrmäysvoitot | 68 |
| Tappiot | 5 |
| Ratkaisemattomat | 0 |
| Ei tuomiota / mitätöity | 0 |
George Edward Foreman (s. 10. tammikuuta 1949 Marshall, Texas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, olympiavoittaja vuoden 1968 Meksikon kisoista ja ammattilaisten kaksinkertainen raskaan sarjan maailmanmestari. Hän on vanhin ammattilaisten mestaruuden voittanut nyrkkeilijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nyrkkeilyura
[muokkaa] Amatööriura
Foreman otteli amatöörina ennen ammattilaiseksi ryhtymistään. Hän aloitti nyrkkeilu-uransa AAU:ssa San Fransicossa valmentajana Albert Sandellin. Foreman voitti 1968 olympialaisissa seraavat ottelut:
- Voitti Lucjan Trelan (Puola) 4-1
- Voitti Ion Alexein (Romania) TKO 3
- Voitti Giorgio Bambinin (Italia) KO 2
- Voitti Ionis Chepulisin (Neuvostoliitto) TKO 2
- Voitti Dustin Juddin KO 15
[muokkaa] Ammattilaisura
Foreman aloitti ammattilaisuran 13 ottelulla. Niistä 11 ottelua hän voitti tyrmäämällä vuonna 1969. Vuonna 1970 Foreman jatkoi uraansa kukistamalla Gregorio Pereltan ja George Chuvalon Madison Square Gardenilla. George Chuvalo muistetaan yhtenä kovimmista taistelijoista raskaassa sarjassa. Chuvaloa ei tyrmätty koko hänen yli 90 ottelun urallaan. Foreman ei voinut lyödä häntä jaloiltaan vaan Foreman löi brutaalissa ottelussa Chuvalon teknisellä tyrmäyksellä 3. erässä. Vuonna 1971 Foreman voitti enemmän kuin seitsemän ottelua, uusintaottelun Pereltaa vastaan 10. erässä Oklahomassa, Kaliforniassa. Foreman voitti myös Charlie Politen 4. erässä, Boone Kirkmanin 3. erässä ja Leroy Caldwellin 2. erässä. Foreman rankattiin ykköshaastajaksi WBA:ssa ja WBC:ssä vuonna 1972.
Foreman ei kehässä taidolla loistanut, mutta iskuvoimaa löytyi senkin edestä. Tästä on todisteena 68 tyrmäysvoittoa 72 ottelussa. Foremanin ensimmäinen mestaruuskausi oli vuosina 1973 – 1974. Hän nousi mestariksi tyrmäämällä 22. tammikuuta 1973 Joe Frazierin. Foreman löi Frazierin brutaalissa ottelussa kuudesti kanveesiin kahden erän aikana. Viimeinen isku oli niin kova, että Frazier kohosi ilmaan iskun lennättämänä. Frazier olisi itse halunnut vielä jatkaa, mutta tuomari keskeytti ottelun.Foreman puolusti sitä kahdesti tyrmäämällä Jose Romanin. Roman ei ollut sillä hetkellä minkään liiton ykköshaastaja — ja tämä myös näkyi: Hän kesti Foremania vastaan vain 55 sekuntia, mikä on lyhin aika, minkä mm-tason ottelu on koskaan kestänyt.Ken Nortonia vastaan käydyn ottelun jälkeen Foreman kertoi, että hän olisi halunnut tappaa Nortonin kehään. Foreman menetti mestaruutensa Muhammad Alille 30. lokakuuta 1974 Zairessa käydyssä The Rumble in the Jungle ottelussa. Ali noudatti ottelussa niin sanottua Rope-a-dope-taktiikkaa, eli antoi Foreman hyökätä vapaasti eikä lyönyt itse takaisin. Ensimmäisessä erässä Ali oli käyttänyt perinteistä taktiikkaansa, eli tanssahdellut Foremanin iskujen alta pois lyöden välillä nopeita iskusarjojaan takaisin. Myöhemmissä erissä Ali vetäytyi kehäköysiä vasten ja antoi Foremanin lyödä melko vapaasti itseään, pyrkien lähinnä torjumaan tai väistämään pahimmat tyrmäysiskut. Foreman moukaroikin Alia kehäköysiä vasten 7 erää ja väsytti itsensä täysin. Ottelu oli pitkälti Alin kontrollissa, vaikka hänen taktiikkansa saattoi tuntua epätoivoiselta. Foreman luuli, että Ali ei pysty vastarintaan, mutta Ali oli ainoastaan suututtanut Foremanin ja sen jälkeen pyrkinyt väsyttämään tämän omalla taktiikallaan. Kun 8. erä oli päättymässä Ali pudotti Foremanin kanveesiin nopeilla iskusarjoilla. Ottelu oli aikansa suurimpia urheilutapahtumia ja siitä tehty dokumenttielokuva When We Were Kings voitti Oscarin ja Norman Mailer kirjoitti ottelusta kirjan The Fight. Ottelussa nähtiin myös Alin loistava psykologinen silmä: Foremanin iskiessä Alia tämä sitoi ja kommentoi ottelua Foremanille muun muassa seuraavin lausein: "That's all you got, George, that's all you got?". Foremanille tappio oli henkisesti erittäin raskas. Foreman viettikin seuraavan vuoden poissa julkisuudesta. Tammikuussa 1976 Foreman kohtasi lujaiskuisen Ron Lylen. Ottelun ensimmäinen erä mentiin kokolailla tunnustellen. Toisessa erässä Foreman pommitti Lylen köysiin, joihinka tämän saatuaan iski häntä päähän. Foreman haki toisen erän aikana aktiivisesti tyrmäystä, mutta kongissa oli virhe: Ottelun toinen erä kesti vain 2 minuuttia, kun normaalisti ne kestävät 3 minuuttia. Kolmas erä oli melkolailla vastaavanlainen kuin toinen. Neljännessä erässä Lyle hyökkäsi suoraan ja iski räjähtävällä iskukombinaatiolla huolimattomasti otelleen Foremanin maahan. Hetkeä myöhemmin Foreman löi Lylen jaloiltaan kovalla iskusarjalla. Hieman ennen erän loppumista Lyle iski Foremanin vielä kerran kumoon. Viidennessä erässä molemmat iskijät saivat välillä toisen vaikeuksiin. Erän loppupuolella Lyleltä loppui kunto ja hän lopetti lyömisen. Väsynyt Foreman ajoi hänet kulmaukseen, jossa pommitti tämän maahan. Vuonna 1976 Foreman kohtasi Frazierin uudelleen. Frazier käytti pahimman vastustajansa taktiikkaa Foremania vastaan: Hän matki Alin ottelutyyliä. Valitettavasti tällä ei ollut suotuisaa vaikutusta vaan Frazierin valmentaja luovutti ottelun kuudennessa erässä. Vuonna 1977 Foreman hävisi 10 eräisen koitoksen Jimmy Yongille. Ottelun jälkeen Foreman tunsi olonsa huonovointiseksi ja hän sai pukuhuoneessaan voimakkaan uskonnollisen herätyksen. Tämän jälkeen hän luopui nyrkkeilemisestä.
[muokkaa] Paluu kehiin
Foreman päätti palata kehään vuonna 1987 oltuaan eläkkeellä 10 vuotta (viimeisin ottelu oli 17.3.1977 Jimmy Youngia vastaan). Foreman ei ymmärrettävistä syistä johtuen ollut se sama nuori iskijä, joka oli 1970-luvulla tyrmännyt muun muassa Joe Frazierin. Hän oli pitkän ottelutaukonsa aikana lihonut huomattavan paljon, mutta ainakin osa painosta hän sai pudotettua pois. Koska Foreman oli hidastunut, hänen iskusarjansa eivät olleet entisellään. Niinpä hän kehitti tilalle toisen taktiikan: vähän iskuja, mutta niiden takana oli rutkasti painoa. Foreman oli myös tullut niin isokokoiseksi, että häntä ei kyetty helpolla horjuttamaan tasapainostaan. Taktiikalla oli huomattavia etuja: Nuorempana hän oli väsynyt pidemmissä otteluissa, mutta paluunsa jälkeen hän jaksoi ottaa täydet erät. Osasyy paluulle oli se, kun ihmiset olivat sanoneet hänen käyttävän Raamattua sauvanaan. Paluu onnistui yllättävän hyvin, sillä kahdessa vuodessa Foreman kukisti 23 vastustajaa, joista tyrmäsi 22. Vastustajien joukossa oli muun muassa entinen MM-haastaja, Alille hävinnyt Gerry Cooney. Vuonna 1991 Foreman haastoi hallitsevan WBC-, WBA- ja IBF-liittojen maailmanmestarin Evander Holyfieldin, mutta kärsi tappion pistein. Ottelun 7. erässä Foreman huojutti Holyfieldiä voimakkailla iskuillaan. Samainen erä valittiin The Ring-lehdessä vuoden 1992 eräksi. Foreman sai uuden mahdollisuuden tulla maailmanmestariksi vuonna 1993, kun hän otteli avoinna olleesta WBO-liiton maailmanmestaruudesta Tommy Morrisonia vastaan, mutta hävisi.
Vuonna 1994 Foreman otteli WBA:n ja IBF:n mestaruudesta, kun silloinen mestari Micheal Moorer hyväksyi hänet haastajaksi. Foreman asteli kehään päättäväisesti samoissa shortseissa, joissa oli hävinnyt Alille lähes 20 vuotta aikaisemmin. Lähes läpi ottelun, 9 erää kymmenestä, Foreman suojasi ja iski välillä kovia iskujaan mestarin kasvoihin. Moorer pyrki puolestaan pysyttelemään vastustajastaan kaukana ja hyödyntämään nopeuttaan iäkkäämpää vastustajaansa vastaan. Foreman onnistui tällä kertaa. Hänen oikea suoransa pudotti Moorerin kanveesiin 10. erässä ja Moorer myös pysyi kanveesissa. Foreman oli tullut toisen kerran maailmanmestariksi 45-vuotiaana ja 20 vuotta ensimmäisen mestaruutensa jälkeen. Samalla Foreman tuli tehneeksi muullakin tavoin historiaa: hänellä on pisin aika kahden mestaruusaikansa välillä, 20 vuotta. Moorer ottelun jälkeen julkisuudessa puhuttiin mahdollisesta Foreman–Mike Tyson ottelusta. Tämä ottelu ei kuitenkaan toteutunut ikinä. Foreman kuitenkin menetti WBA:n mestaruutensa melkein välittömästi, koska kieltäytyi ottelemasta haastaja Tony Tuckeria vastaan. IBF:n titteliä hän puolusti menestyksekkäästi saksalaista Euroopan mestaria Axel Schultzia vastaan ja voitti samalla avoinna olleen WBU:n mestaruuden, mutta menetti IBF:n mestaruutensa kieltäydyttyään uusintaottelusta. WBU-titteliä hän puolusti menestyksellä Crawford Grimsleytä ja Lou Savaresea vastaan, mutta kärsi seuraavassa ottelussa pistetappion Shannon Briggsille. Ottelun jälkeen Foreman lopetti uransa.
Vuonna 2004 Foreman aikoi palata kehään todistaakseen kaikille, että ihminen voi vielä kuudennella vuosikymmenellään tehdä jotakin merkittävää. Paluu ei toteutunut, sillä hänen vaimonsa kielsi häntä palaamasta.
[muokkaa] Uran jälkeen
1990-luvun lopulla Foremanin suuruus nyrkkeilijänä tunnustettiin, kun hänet valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen vuonna 2003. Samana vuonna arvostettu The Ring -lehti arvioi hänet historian kymmenenneksi parhaaksi iskijäksi kautta aikojen. Nyrkkeilyuran jälkeen Foreman on tehnyt miljoonaomaisuuden kehittämillään grillituotteilla ja kirjoittamillaan dieettioppailla. Hänellä on 10 lasta, 5 poikaa ja 5 tyttöä, vaimonsa Joanin kanssa. Kaikkien viiden pojan nimi on George Edward Foreman. Eräs hänen tyttäristään, Freeda Foreman, on myös nyrkkeillyt. Foreman on myös toiminut televisiokanava HBO:lla kommentaattorina.
