Francisco de Orellana

Wikipedia

Francisco de Orellana (syntyi Trujillossa Espanjassa, 1511 - kuoli nykyisessä Brasiliassa Amazonella, marraskuussa 1546) oli ensimmäinen Amazon-jokea pitkin purjehtinut eurooppalainen. Gonzalo Pizarro ja Orellana lähtivät 220 espanjalaisen ja tuhansien intiaanien avustamana etsimään idästä El Doradoa, huhuttua kullassa kylpevää heimopäällikköä ja kanelimaata. Suurin osa intiaaneista ja espanjalaisista kuoli jo Andit ylittäessään sairauksiin ja nälkään. Andeilla oli ensin kylmää, sitten sateista ja lähes kulkukelvoton kasvillisuus, jonka läpi raivattiin tietä viidakkoveitsin. Kultaa ei Andien jälkeen löydetty, eikä kaneliakaan suurta määrää. Pizarro ja Orellana erosivat Andien jälkeen. Orellanan piti hakea Coca-joen alajuoksulta miehille ruokaa. Rakennettiin laiva, jolla lähdettiin joelle. Joki vei Orellanaa vastustustamattomasti alajuoksulle. Orellana päätti, ettei ollut viisasta palata Pizarron luo, vaan ottaa riski ja purjehtia tuntemattoman joen päähän asti, koska oli helpompaa kulkea virran mukana, vaikka matka olisikin pitkä. Orellanan miehet tekivät toisenkin laivan. Alussa Orellanan miehistö näki nälkää, mutta ystävälliset aparia-intiaanit auttoivat matkan alussa. Mutta näiden jälkeen intiaanit olivat yleensä vihamielisiä. Suurimmat intiaanien asutukset nähtiin omagua-heimolla. Samoihin aikoihin Gonzalo Pizarro tuskastui ja lähti vaivalloiselle paluumatkalle. Lopulta saavuttiin itse Amazon-joelle, missä vihamieliset intiaanit ahdistelivat Orellanan brigantiinityyppisiä purjealuksia kanooteista ampuen nuolia. Miehet selvisivät purjehduksesta suurin piirtein hengissä, vaikka haavoittuivat intiaanien nuolista. Lopulta saavuttiin Amazon-joen suistoon, mistä purjehdittiin Haitiin. Francisco de Orellana lähti myöhemmin Amazon-joen suistoon Atlantin kautta purjetimalla neljällä laivalla, joista vain yksi selvisi Amazonin suistoon asti. Täällä ryhmä jakautui kahteen osaan. Osa tutki seutua, osa vietti aikaa ystävällisten intiaanien perissa. Orellana kuoli 1546 Amazonin suistossa johonkin sairauteen.

Sisällysluettelo 1 Orellanan matka Amazonilla 1.1 Kohti El Doradoa ja Kanelimaata 1.2 Andien yli 1.3 Orellanan matka alkaa 1.4 Vihamielisten heimojen hyökkäykset 2 Orellanan toinen matka 3 Katso myös 4 Viitteet 5 Kirjallisuutta

[muokkaa] Orellanan matka Amazonilla

[muokkaa] Kohti El Doradoa ja Kanelimaata

EspanjalainenKonkistadori Gonzalo Pizarron retkikunta lähti Ecuadorin Quitosta 1541 itään etsimään El Doradoa ja kanelimaata. El Dorado oli intiaanien huhupuheissa esiintynyt heimopäällikkö, jonka sanottiin kylpevän kultapölyssä vuosittain. Hänen kuvitellun asuinkaupunkinsa uskottiin olevan täynnä rikkauksia. Osaksi espanjalaiset uskoivat huhuihin siksi, että he olivat Francesco Pizarron johdolla käytännössä kukistaneet inkavaltion 1532-1537 ja saaneet inkoilta ryöstettyä ja kuninkaan lunnaina suuren määrän kultaa. Tätä taustaa vastaan oli järkevää ajatella, että kultamaita saattaisi olla Etelä-Amerikassa enemmänkin. Todellisuudessa huhut El Doradosta lienevät saaneet alkunsa muisca-intianeista, joiden päällikön virkaan asutujaista juhlittiin muun muassa siten, että pihkalla sivelty päällikkö pyöri kultapölyssä. Espanjalaiset valtasivat muiscojen alueen vuoteen 1542 mennessä. Kaneli oli arvokas mauste ja kauppatavara, jota intiaanit väittivät kasvavan idässä runsaasti.

[muokkaa] Andien yli

Vuonna 1540 Espanjalainen konkistadori Gonzalo Pizarro saapui Quitoon tarkoituksena etsiä kanelimaata, jonka uskottiin olevan jossain idässä vuorten takana.^[1]. Francisco de Orellana, joka lienee ollut Pizarrolle sukua tai hänne läheinen ystävänsä, oli yksi Gonzalo Pizarron luutnanteista.

Pizarro päätti lähteä suuren retkikunnan kanssa marssille kohti itää. Samaan aikaan Orellana oli määrä hakea rannikolta espanjalaisia ratsumiehiä Pizarron avuksi ja seurata Pizarroa. Retkikunnassa oli alussa 220 espanjalaista ja 4000 intiaania, runsaasti laamoja,hevosia ja koiria, joita käytettiin taistelussa intiaaneja vastaan, sekä mm. sikoja syötäviksi. Gonzalo Pizarron retkikunta ylitti ensin lumiset ja kylmät, sitten hyvin sateiset ja metsäiset, vaikeakulkuiset Andit sateisena vuodenaikana raivaten tietä miehille ja hevosille joskus sentti sentiltä viidakkoveitsillä.

Orellanan 23 miehen joukko saapui takaisin Quitoon juuri kun Pizarro oli lähtenyt sieltä ja otti maaliskuussa 1540 Pizarron pääjoukon kiinni.

Kun retkikunta oli laskeutunut vuorilta Sumacon laaksoon viidakkoon, monet retkikunnan espanjalaisista ja intiaanijäsenistä olivat joko kuolleet nälkään ja tauteihin tai karanneet. Jäljellä oli 80 espanjalaista ja 1000 intiaania.^[2]. Nälkä vaivasi miehiä, jotka hakkasivat tietään viidakkoveitsillä. Kanelia löytyi Andien itärinteiltä, mutta sitä kasvoi niin harvassa, ettei sen keräily ja kuljetus ollut kannattavaa. Pizarro tappoi intiaanineuvonantajat, jotka olivat hänen mielestään pettäneet hänet.

Matka jatkui silti itään. Lokakuussa 1541 lähes kaikki intiaanit olivat kuolleet nälkään ja tauteihin, monet miehistä sairauden takia liikuntakyvyttömiä, ja retkikunta pahoin demoralisoitunut^[3]. Saavuttiin Coca-joella kohtaan, missä putoukset loppuivat ja virtaus hidastui.

[muokkaa] Orellanan matka alkaa

Orellanan ryhmä joutui eroon Pizarron ryhmästä, kun Pizarro määräsi hänet tutkimaan kohdatun Coca-joen loppuun asti.

Näin Orellanan miehet lopulta tekivätkin, vaikka joki osoittautui arvioitua pidemmäksi. Coca-joki oli Napo-joen sivuhaara, ja tämä taas suurempien Marajon ja Amazonin sivuhaara. Amazon-joen virta vei Orellanaa aluksineen 18 kuukautta lopulta Atlantille.

Espanjalaiset rakensivat San Pedro-nimisen brigantiinialuksen sairaiden ja ruo'an kuljetusta varten, ja suojaksi intiaanien kanoottihyökkäyksiä vastaan. Intiaanipalvelijoiden mukaan edessä oli laaja, asumaton alue, josta ei olis saatavissa ruokaa. miehistöön iski taas nälkä joulun tienoilla. Aluksella piti silti lähteä etsimään alajuoksulta miehille syötävää. Orellanan mukana oli dominikaani Gaspar de Carvajal joka merkitsi myöhemmin muistiin ratken tapahtumat. Napo-joella iski nälkä, johon kuoli seitsämän ihmistä.

Miehiä oli vuoden 1541 lopussa noin 49. Tammikuussa 1542 espanjalaiset kohtasivat ystävällisiä intiaaneja^[4].

Napo-joki haarautui Maranoniin, jonka varrella asuvat aparian-intiaanit olivat ystävällisiä, ja varoittivat alajuoksulla asuvista vihemielisitä heimoista.^[5]. Näin matkaa alavirtaan mentyään ja huomattuaan, etteivät voi nousta virtaa vastaan, espanjalaiset lähettivät kolme miestä maitse paluumatkalle ja rakensivat entisen rinnalle Victoria-nimisen aluksen.^[6] Orellana punnitsi riskejä ja päätti luottaa siihen, että ulospääsy ennen tutkimattomalta joelta löytyisi^[7]. Aparian-intiaanien kyliä ohitettiin ainakin kolme, joista kolmas oli suurin.

[muokkaa] Vihamielisten heimojen hyökkäykset

Orellana joutui Amazon-joen halki purjehtiessaan vihamielisten heimojen uhkaamiksi ja hyökkäysten kohteeksi.^[8]

Espanjalaiset purjehtivat alavirtaan kahdella aluksella huhtikuun 24. päivästä 1942 alkaen. Samaan aikaan Pizarro piti Orellanaa petturina, ja palasi takaisin Quitoon. Paluu oli vaivalloinen ja kesti puoli vuotta.

Ensimmäinen konflikti tapahtui Machiparon alkuasukkaiden kanssa pituusasteella 67 W. toukokuussa. Alue oli tiheästi asuttua, noin 320 km pitkällä joen kaistaleella oli intiaanien asutuksia vieri vieressä. Intiaanit hyökkäilivät jatkuvasti ja Carvajal menetti toisen silmänsä yhdessä hyökkäyksessä.

Kesäkuussa 1942 Orellanan miehistö saapui cambeba- eli omagua-heimon, jossa oli odotusten vastaisesti valtavan suuria intiaanien asumuksia^[9]. Tämä alue oli viljelyksille soveliasta ja luonnonvaroille rikas, ja pystyi sen takia elättämään monia keskenään alueesta taistelevia heimoja, jotka olivat päälliköiden johtamia päällikökuntia.

5. kesäkuuta vuonna 1542 Orellanan miehistö näki Rio Negron haaran seuduilla kaupunkia muistuttavan linnoitetun kylän, joka oli rakennettu puusta. Se oli amazonien koti. Kylän keskustassa oli aikio, jonka seinissä oli kaiverroksia. Kylässä palvottiin aurinkoa ja jaguaarijumalaa. Siellä olevan aukion lähellä oli tanssi- ja uhraustalo^[10].

HiemanMadeira-joen risteyksen jälkeen jälkeen miehet näkivät eräissä kylissä intiaaneille vihollisen päitä hyllyissä^[11]. Orellana laski parin viikon aikana muutamen kerran maihin ryöstääkseen intiaaneilta ruokatarvikkeita. Kesäkuun 14. päivänä orellana miehet polttivat Pueblo de los Quernadokseksi ristimänsä kylän, ja vähän ajan päästä näkivät pohjoisessa valkoista majoista koostuvan talon, mutta laskivat maihin 23. kesäkuuta Pueblo de la Calle:n kohdalla, missä talot olivat rivissä pääkadun ympärillä.

Suuri joki millä nyt purjehdittiin, nimettiin Amazoniksi, koska Orellanan ryhmän kimppuun hyökkäsi Madeira-joen ja Tapajo-jokien risteysten puolivälissä risteyksessä tupinamba-heimon naapurissa 24. kesäkuuta 1542 yagua-heimon^[12] naissotureita, jollaisia antiikin mytologiassa kutsutaan amatsoneiksi. Nämä johtivat miehiä taisteluun, missä ampuivat espanjalaisten brigantiinit täyteen nuolia. Yksi nuolista osui dominikaani carvajalin toiseen silmään puhkaisten sen^[13]. Espanjalaiset tappoivat 7-8 amatsoonia, mikä ajoi intiaanit hetkeksi espanjalaisten kimpusta pois.

Espanjalaiset pyrkivät nyt ravintovarasto vähissä ja haavoittuneina pysyttelemään rannoilta poissa.

Xingu-joen haaran seuduilla asumattoman näköisten saarten rannalle ilmastyi vihamielisiä intiaaneja. Arripuna-päällikkökunnan mustat miehet pyrkivät hyökkäämään espanjalaisten kimppuun.

13. heinäkuuta miehet huomasivat, että joen pinta nousee ja laskee vuoroveden mukaan, meren täytyi olla lähellä.

24. elokuuta 1542 Orellana saapui Amazon-joen suulle Atlantille. Lopulta Orellanan miehet purjehtivat aluksillaan Atlantilla Venezuelaan ja Haitiin.

[muokkaa] Orellanan toinen matka

Orellana palasi Espanjaan, josta lähti 1545 takaisin neljällä laivalla perustamaan kaupunkeja löydettyyn maahan.

Orellana saapui Amazonin suistoon tällä kertaa mereltä. Vain yksi alus neljästä oli selvinnyt purjehduksesta Atlantin yli. Kanarian ja Kap Verden saarilla monet miehet olivat kuolleet sairauksiin ja karanneet. Amazonin suistossa kävi niin, että sadasta miehestä 57 kuoli nälkään, Orellana miehet joutuvat jälleen taisteluihin alkuasukkaiden kanssa. Monet kuolivat myrkkynuoliin, ja Orellana itse paikalla saatuun tautiin marraskuussa 1946. 44 espanjalaista, joukossa mukana ollut Orellana vaimo Ana de Ayala, selvisi retkestä hengissä^[14].

Myöhemmin Amazonilla kävi muun muassa Pedro de Ursua 1500-luvun lopulla.

[muokkaa] Katso myös

• El Dorado
• Amazon

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html
2. ↑ http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html
3. ↑ http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html
4. ↑ http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html
5. ↑ http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html
6. ↑ http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html
7. ↑ http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html
8. ↑ http://www.athenapub.com/orellan1.htm
9. ↑ http://www.pbs.org/conquistadors/orellana/orellana_a00.html
10. ↑ http://www.athenapub.com/orellan1.htm
11. ↑ http://www.athenapub.com/orellan1.htm
12. ↑ http://indian-cultures.com/Cultures/yagua.html
13. ↑ http://www.athenapub.com/orellan1.htm
14. ↑ http://www.win.tue.nl/~engels/discovery/orellana.html

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Hartzell, Spence; Enemmän kuin kulta ja kunnia. Amazon - virran löytäjän romaani; Pellervo-Seura 1948; 434 sivua.
• Gheerbrant, Alain;The Amazon : past, present and future;London : Thames and Hudson, 1992