Eläinlääketiede
Wikipedia
Eläinlääketiede on lääketieteen haara, jonka alaan kuuluvat eläinten, erityisesti kotieläinten, sairauksien hoito ja ehkäisy sekä eläinkunnasta saatavien elintarvikkeiden valvonta. Yleislääketieteen kannalta eläinlääketieteen tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat vertaileva lääketiede ja eläimistä ihmisiin tarttuvien sairauksien eli zoonoosien torjunta sekä elintarvikehygienia.
Eläinlääketieteen alkamista ei voida määrittää. Niin kauan kuin ihminen on pitänyt kotieläimiä, on varmaankin niiden tapaturmia hoidettu, loisia häädetty ja on annettu synnytysavustusta. Anatomia on tunnettu pitkään melko hyvin, onhan eläimiä teurastettu kivikaudesta lähtien.
Elintarviketuotannon ja hevostenkäytön turvaamiseksi eläinlääketiedettä on opetettu jo muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Kiinassa. Vanhimmat eurooppalaiset eläinlääketieteelliset tiedekunnat ovat parisataa vuotta vanhoja. Eläinlääketieteessä keskityttiin pitkään maatalouden hyötyeläinten hoitamiseen ja niiden kautta elintarvikehygieniaan. Vasta muutaman kymmenen vuoden ajan lemmikki- ja harraste-eläinten hoito on lisääntynyt voimakkaasti. Nykyaikaisilla vastaanotoilla on käytössä röntgen- ja ultraäänilaitteita, tehdään säännöllisesti leikkauksia, tutkitaan näytteitä ja hoidetaan eläimiä hyvin monipuolisesti.
Eläinlääketieteen opetusta ei Suomessa ole ollut kuin vasta muutaman kymmenen vuoden ajan. Sitä ennen eläinlääkäriksi opiskeltiin ulkomailla, Saksassa, Ruotsissa ja Virossa. Kun opetusta käynnistettiin Helsingin yliopistossa, yleisopintojen jälkeen kliiniset opiskelut suoritettiin yleensä Tukholmassa tai Oslossa. Nykyisin eläinlääkäriksi voi opiskella Helsingin yliopistossa. Monet opiskelevat silti edelleen ulkomailla. Suomeen on myös tullut useita valmiita eläinlääkäreitä muista maista. Suomessa voi perusopintojen jälkeen myös erikoistua eläinlääketieteen eri aloille.
