Eino Akseli Kuusi

Wikipedia

Eino Akseli Kuusi (sukunimi vuoteen 1905 Granfelt; 19. helmikuuta 1880 Helsinki – 26. toukokuuta 1936) oli sosiaalipoliitikko, professori ja ministeri.

Kuusi pääsi ylioppilaaksi 1898, valmistui filosofian kandidaatiksi 1904 ja väitteli tohtoriksi 1915. Kuusen väitöskirjan aiheena oli silloin Suomessa ajankohtainen talviajan työttömyys, joka vaivasi etenkin suurten kaupunkien ulkotyöväkeä. Kuusi toimi muun muassa Tarton yliopistossa käytännön taloustieteen professorina sekä Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa sosiaalipolitiikan opettajana ja rehtorina. Hän toimi sosiaaliministerinä Cajanderin I hallituksessa 1922. Hän oli hallituksessa ammattiministerinä.

[muokkaa] Teokset

Talvityöttömyys, sen esiintyminen, syyt ja ehkäisytoimenpiteet Suomen suurimmissa kaupungeissa, väitöskirja. 1914
Kauppahistoria : oppi- ja lukukirja : kauppakouluja ja kauppaopistoja varten. Gummerus 1916
Työnvälityksen opas. Suomen sosialihallitus 1919
Työnvälityskysymyksiä: julkisen työnvälityksen sodanaikainen kehitys Suomessa: työnvälitystoimistoja maalaiskuntiin! Suomen sosialihallitus 1919
Huoneenvuokrasäännöstely : katsaus sen tähänastiseen toimeenpanoon maassamme : Huoneenvuokralautakunnat ja Sosialihallituksen neuvottelukunta huoneenvuokrasäännöstelyn uudistamiskysymyksestä. Sosiaaliministeriö 1921
Asuntojen tuotanto Suomen kaupungeissa vuosina 1912–1922 ja toimenpiteitä sen elvyttämiseksi. Sosiaaliministeriö 1923
Valtion varoilla avustettu yleishyödyllinen rakennustoiminta vuosina 1920–1926. Sosiaaliministeriö 1927
Suomen sosialinen suojelutoiminta. Sosiaaliministeriö 1928
Sosiaalipolitiikka I–II. WSOY 1931
Raittiusvaatimus ja ajan henki. Suomen akateeminen raittiusliitto 1936
Sosiaalinen kysymys ja sosiaalinen liike kautta aikojen; täydentänyt ja toimittanut Reino Kuusi. WSOY 1939