Dispensationalismi
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Dispensationalismi on kristinuskon teologian suuntaus, jonka mukaan Jumala pelastaa ihmisiä eri aikoina eri tavalla. Oppi on levinnyt 1800- ja 1900-luvuilla lähinnä fundamentalismin myötä. Oppi on ollut olemassa jo aiemmin, mutta katolisen kirkon opillisen tarkkuuden vuoksi se on ollut varsin marginaalinen. Dispensationalismi sai uutta suosiota John Darbyn eskatologian perusteella, johon kuului mm. oppi seitsemän vuoden Vihan ajasta.
Vaikka fundamentalismin vuoksi dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki aikakaudet. Dispensationalismissa ajat on jaettu armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän; Viattomuuden aika (paratiisi), omatunnon aika (Aadamista Abrahamiin), lupauksen aika/patriarkkojen aika (Abrahamista Moosekseen), lain aika (Mooseksesta Jeesukseen), armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen), vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, yleensä n. seitsemän vuotta), valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon). Joissain muodoissa esiintyy vain kolme tai neljä, mutta seitsemää useampia armotalouskausia ei tiettävästi missään muodossa ole.
[muokkaa] Levinneisyys
Dispensationalismi on yleisimmillään vapaan kristillisyyden, kuten helluntailaisuuden ja baptismin parissa, protestanttisissa kirkoissa sen jäädessä lähinnä yksittäisten uskovien opiksi. Maantieteellisesti dispensationalismin kannatus on suurinta Yhdysvalloissa.
[muokkaa] Kritiikkiä
Dispensationalismin vastustajat ovat yleensä kritisoineet opin Mooseksen laille ja uhreille antamaa merkitystä, väittäen että Raamatun mukaan Jumala on aina pelastanut ihmisiä uskollisuuden vuoksi. Varsinkin seitsenjaksoisessa dispensationalismissa kritisoijat näkevät Jumalan tappion, luopumuksen alkaessa jokaisen armotalouskauden aikana. Eskatologista kritiikkiä saa aikaan varsinkin vihan aika - johon kuuluu uskovien taivaaseen tempaus ennen Jeesuksen paluuta - jota kritisoidaan opin tuoreuden, sekä sen heikon Raamatullisen perustan vuoksi. Opin kannattajat näkevät kuitenkin sen olevan selkeästi Raamatussa ilmoitettu asia.
Oppia kritisoidaan varsinkin protestanttisissa kirkoissa, kun taas katolisissa kirkoissa se jää marginaaliseksi ongelmaksi tai kokonaan vaille huomiota. Opin katsotaan varsinkin eskatologisilta osiltaan olevan vastoin perinteisiä uskontunnustuksia. Opin kannattajat ovat usein protestanttisten kirkkojen kritisoijia ja pitävät uskontunnustuksia ihmisen tekoina, jotka ovat vastoin Raamatun sanomaa.
