Daniel Cajanus
Wikipedia
Daniel Cajanus (1703 Paltamo – 27. helmikuuta 1749 Haarlem, Alankomaat) eli "Pitkä suomalainen" oli kaikkien aikojen pisimpiä suomalaisia tai mahdollisesti pisin suomalainen. Hän syntyi ja kasvoi Kainuun Paltamossa, missä hänen isänsä Anders Cajanus oli kappalaisena. Samasta kunnasta oli kotoisin yleisesti Suomen kaikkien aikojen pisimpänä miehenä pidetyn Väinö Myllyrinteen äiti. Eräiden lähteiden mukaan Danielilla oli myös erittäin pitkä sisar, joka lähti Danielin kuoltua noutamaan Hollannista veljensä perinnöksi jättämän omaisuuden.
Daniel Cajanuksen pituudeksi on mitattu 247,5 cm Suomen kansallismuseoon vuonna 1974 hankitun luonnollista kokoa olevan maalauksen perusteella (aikanaan Cajanuksen pituudeksi ilmoitettiin jopa 283 cm). Taulun tilasi englantilainen Montagun herttua John, ja sen toteutti muotokuvamaalari Enoch Seeman. Cajanus työskenteli tuohon aikaan, vuonna 1734, Montagun herttuan omistaman Boughtonin kartanon ovenvartijana Ketteringissä.
Cajanuksen elämänvaiheista on ristiriitaisia tietoja. Hänen tiedetään hankkineen elantonsa kiertelemällä Euroopassa esitellen itseään ja kutsuen itseään nimillä "elävä kolossi", "ihmeellinen jättiläinen" ja "kristitty Goljat". Jonkinlaisena tukikohtana hänelle on ollut Haarlemin kaupunki Alankomaissa, jonne hän asettui heikentyneen terveytensä vuoksi asumaan pysyvästi erääseen parantolaan vuonna 1745. Lontoolainen kirjakauppias ja "jättiläisasiantuntija" Thomas Boreman kirjoitti hänen elämäkertansa The History of Cajanus, The Swedish Giant vuonna 1742.
Hollannin pisimmän miehen tittelin Cajanus sai sadan (vanhan) amsterdamin tuuman (236 cm) pituudella. Vuonna 1754 julkaistussa Kainuun historiaa ja taloudellisia oloja käsittelevässä teoksessa Eric Castrén kertoo Cajanuksen olleen 3 kyynärää ja 3 ½ korttelia (230 cm). Alankomaissa Cajanus on tullut erityisen kuuluisaksi Haarlemin St. Bavon kirkon pylväässä olevasta pituusmerkinnästä. Samassa pylväässä Hollannin "pienimmän kääpiön", Simon Jane Paapin (1789–1828) merkki on vain 56 senttimetrin korkeudella. Haarlemin Frans Halsin museossa on näytteillä Cajanuksen puuvillapaita ja kengät. Tarinan mukaan Daniel Cajanuksen jalkine oli lähes Simon Jane Paapin kokoinen: kengänkärki ulottui Paapin kasvojen korkeudelle.
Thomas Boremanin elämäkerran mukaan Cajanus ei koskaan palvellut minkään maan armeijassa, vaikka usein niin väitetään. Ruotsin armeija yritti värvätä Cajanuksen riveihinsä, mutta hän lähti maasta ennen kuninkaan pakottavan määräyksen saapumista Ouluun. Tarina Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm I:n "pitkässä vartiojoukossa" palvelemisesta on oletettavasti peräisin 1780-luvulta, jolloin Jonas Cajanus -niminen mies kiersi Saksan maaseutua perunanviljelyn hyödyistä kertoen: "Syökää perunaa, kasvatte suuriksi!"
Boremanin väitteestä huolimatta Cajanuksella oli sotilasura Puolan kuninkaan August II Väkevän vartiokaartissa. Pesti kornettina päättyi kuninkaan kuoltua vuonna 1733. August II piti hoviaan Saksan Dresdenissä, ja hänen virallinen nimensä Saksan vaaliruhtinaana oli Fredrik August I, joten Preussin ja Puolan sotkeminen tarinoissa on ymmärrettävää.
Boremanin mukaan Daniel Cajanus uhrasi paljon aikaa hyväntekeväisyydelle ja sodan uhrien auttamiseksi. Tästä todistavat kolme hänen testamenttiaan, joilla Cajanus lahjoitti 12 000 guldenia Haarlemin luterilaiselle lastenkodille, 6 000 protestanttisen uskonsa vuoksi Ranskasta paenneille ja 1 500 mennoniittien veljeskunnalle Haarlemissa.
Daniel Cajanuksesta tuli viimeisinä vuosinaan Haarlemin merkkihenkilö ja koko kaupungin symboli. Hänen hautajaisistaan vuonna 1749 muodostui merkittävä tapaus, johon ottivat osaa niin ylhäiset kuin alhaisetkin. Kopiota Cajanuksen 61,7 senttiä pitkästä reisiluusta säilytetään Leidenin yliopiston anatomisissa kokoelmissa.
[muokkaa] Lähteet
- Bondeson, Jan: The Two-Headed Boy and Other Medical Marvels. Ithaca, NY: Cornell University Press, 2000.
- Boreman, Thomas: The History of Cajanus, The Swedish Giant. London, 1742.
