Caracalla

Wikipedia

Marcus Aurelius Antoninus (4. huhtikuuta 186 – 8. huhtikuuta 217), yleensä Caracalla, oli Rooman keisari vuosina 211–217. Caracallan nimi tarkoittaa huppuviittaa, joka oli hänen suosimansa asuste.

Caracalla syntyi Gallian Lugdunumissa. Hänen isänsä oli tuleva keisari Septimius Severus ja äitinsä Julia Domna. Isänsä kuoltua Caracalla pääsi valtaan veljensä Getan kanssa, jonka hän otti ensitöikseen hengiltä. Samalla Getan nimi poistettiin muistomerkeistä (kuten riemukaaresta). Tätä kutsutaan nimellä damnatio memoriae.

Keisarina Caracalla nosti sotilaiden palkkaa ja vahvisti armeijan asemaa. Hänen isänsä olikin kertomuksen mukaan käskenyt häntä huolehtimaan armeijasta ja unohtamaan muun. Vuonna 212 hän antoi Rooman kansalaisuuden valtakunnan kaikille vapaille miehille verotulojen kasvattamiseksi. Hän vähensi rahojen hopeapitoisuutta armeijan korotettujen palkkojen maksamiseksi. Näitä Caracallan lyömiä kolikoita kutsuttiin nimellä "antoninianus".

Caracallaa on sanottu julmaksi keisariksi, ja hän olikin hyvin epäsuosittu muiden kuin sotilaiden piirissä. Hän oli matkalla sotaan Parthiaa vastaan, kun joku hänen seuralaisistaan murhasi hänet. Pretoriaanikaartin prefektistä Macrinuksesta tuli keisari.

Caracallasta muistuttavat Roomassa edelleen hänen mukaansa nimetyt termit, eli julkiset kylpylät. Hän korjautti myös rapistumaan päässeen Pantheonin.

[muokkaa] Nuoruus

Caracalla syntyi Lugdunumissa, jossa hänen isänsä toimi Gallia Lugdunensis -provinssin kuvernöörinä. Hänen syntymänimensä oli Bassianus, mutta Severus vaihtoi sen Marcus Aurelius Antoninukseksi kukistettuaan rivaalinsa Pescennius Nigerin. Näin Severus halusi yhdistää oman sukunsa menneisiin hyviin keisareihin. Samalla Severus nimitti Caracallan caesariksi, eli apukeisariksi. Neljätoistavuotiaana Caracalla meni naimisiin pretoriaaniprefektin Plautianuksen tyttären Publia Fulvia Plautillan kanssa. Caracalla inhosi vaimoaan ja avioliitto loppui kolme vuotta myöhemmin kun Plautianus tuomittiin kuolemaan.

Severus nimitti Caracallan augustukseksi Parthian sodan jälkeen. Caracallan nuorempi veli Geta nimitettiin samaan aikaan caesariksi.

Palattuaan Rooman Caracalla ja Geta riitelivät usein. Severus epäili että veljesten riidat johtuivat toimeettomuudesta ja päätti että koko perhe matkustaisi Britanniaan johtamaan siellä tapahtuvia sotatoimia. Caracalla johti Britanniassa armeijaa ja Geta sai tehtäviä siviilihallinnon parissa. Geta nostettiin myös kanssahallitsijaksi isänsä ja veljensä rinnalle. Pari vuotta sen jälkeen kun perhe oli saapunut Britanniaan Severuksen kunto alkoi heiketä ja hän kuoli 4. helmikuuta 211. Caracalla oli tuolloin 22-vuoden ikäinen.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9.
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1.

Edeltäjä Septimius Severus

Rooman keisari Kanssahallitsija: Geta

Seuraaja Macrinus