Beothukit

Wikipedia

Beothukit olivat intiaaneja jotka asuivat Newfoundlandin saarella lähellä Koillis-Yhdysvaltoja. Alkujaan beothukeja lienee ollut 500–700, toisten lähteiden mukaan 2000^[1]. Beothukit asuivat tuohikodissa, ja kiertelivät vuodenaikoijan mukaan sopiville riistamaille muun muassa metsästäen karibua ja kalastaen. Sotaisat vihamielisyydet eurooppalaisten kanssa puhkesivat euroopalaisten tunkeuduttua beothukien kala- ja riistamailke. Beothukeja kuoli joukoittain eurooppalaisten tuomiin tauteihin, nälkään ja eurooppalaisten surmaamina.

Sisällysluettelo 1 Beothukit 2 Eurooppalaisten saapuminen 3 Beothukien historia ja esihistoria 4 Lähteet

[muokkaa] Beothukit

Entisellä beothukien asuinalueella Newfoundlandissa kasvaa subarktista kuusipitoista havu/sekametsää ja saaren eteläosissa on avointa ruohoista tundramaastoa metsän seassa. meren vaikutus tuntuu ilmastossa. Talvi on suhteellisen leuto ja kesä melko lämmin Kanadan subarktisen alueen mittojen mukaan. Ilmasto on on liian kylmä maissin viljelyllem ja siksi beothukit eivät viljelleet maata. Metsämaan karibu viihtyy saarella. Ikiroutaa saarella on vain paikoin saaren pohjoiskärjessä.

He elivät karibun metsästyksellä, hylkeenpyynnillä ja lohen kalastuksella. Asumukset olivat yleensä kartiomisia tuohella päällystettyjä kotia, "mamateeks". Joskus käytettiin kesätaloina neliömäisiä, suuria kotamaisia rakennuksia. Eurooppalaisten tulon jälkeen 1700-luvula beothukit rakensivat muun muassa pitkiätaloja ja kartiomaisia siuuria wigwameja. Noin 1800 jotkut beothukien tukeista tekkemät asunnot Exploits River:illä muistuttivat valkoisten tekemiä. Beothukit varastivat eurooppalaisilta runsaasti metallisia tarve-esineitä ja työkaluja, ja suosivat niiden käyttöä monesti unohtaen perinteiset välineet.

Beothukeista tiedetään hyvin vähän, koska he pyrkivät välttelemään eurooppalaisia.

He elivät puolinomadista metsästäjä- keräilijäelämää liikkuen pieninä sukuryhminä. Beothukit olivat yleensä rannikolla kesällä, ja sisämaassa talvella^[1]. Jotkut ryhmät elivät vuoden ympäri rannikolla, ja lähettivät pieniä metsästysseurueita lyhyen matkan päähän sisämaahan talvella. Lähes ainoa suuri maaeläin oli karibu, toisin kuin Labradorin niemimaalla, jossa oli lukuisia suuria eläinlajeja. Karibujen sattumanvaraiset liikkeet vaikeuttivat riistan saantia. Rannikolla oli saatavilla erittäin runsaasti kalaa ja hylkeitä. Tämän takia väestö oli lähes pääosin keskittynyt rannikolle välttäen sisämaan ankaraa ilmastoa. Kalastettiin lohta ja kerättiin simpukoita. Kun eurooppalaiset valtasivat rannikon, beothukit joituivat vetäytymään niukkaressurssiseen sisämaahan, ja kuolivat sen takia pääosin nälkään, toisn kuin monet muut amarikan intaanit, jotka kuolivat enimmäkseen eurooppalaisten mukanaan tuomiin sairauksiin ja sotiin.

Beothukit tunnetaan punaisella okravärillä tehdyistä ihomaalauksista, joita tehtiin joko uskonnon tai hyönteissuojan takia. Okralla värjättiin myös vaatteita ja tarvikkeita. viholliset micmacit kutsuivatkin beothukeja "punaisiksi intiaaneiksi" ja nimitys "punanahka" saattaa juontua beothukeista. Muuten beothukien olemus ja elämäntavat muistuttivat muiden metsäintiaanien elintapoja. Beothukien elämä noudatti vuosikiertoa, he liikkuivat muiden subarktisen alueen intiaanien tapaan vuodenajan mukaan riistan ja kalan saaninin kannalta edullisimmasta paikasta toiseen. Syksyllä karibua piidettiin ajamalla niitä kaadetuista puista tehtyihin aitauksiin. Lihaa säilöttiin talveksi. kesällä asuttiin veden äärellä kalastaen. Beothukit viihtyivät yhtä hyvin sekä metsässä että rannikolla. monet beothukit pystyivät purjehtimaan pitkiä matkoja kanooteilla. Monenlaisia turkiseläimiä pyydystettiin turkisvaatteiden valmistusta varten.

[muokkaa] Eurooppalaisten saapuminen

Eurooppalaiset levittäytyivät saarella 1500-luvulta alkaen. Eräs beothuk yritti ryöstää valkoista miestä, ja valkoinen mies tappoi tämän, minkä beothukit kostivat surmeten 37 valkoista. Näin perusta vihalle oli kylvetty. Lohen- ja hylkeenpyyntipaikoista taisteltiin. Beothukit kuolivat eurooppalaisten surmaamina, heidän tuomiinsa tauteihin ja sen takia, että beothukit ajettiin pois kalastuspaikoiltaan. Siirtolaiset menestyivät beothukeja paremmin sekä metsästyksessä että sodassa ylivoimaisen varustuksensa turvin. Beothukeja ei tuntemattomasta syystä kiinnostanut saada käyttöönsä eurooppalaisten tuliaseita. Beothukit pyrkivät välttelemään eurooppalaisia, ja välit olivat tavallisesti huonot. Eurooppalaiset käyttäytyivät monesti hyökkäävästi beothukeja kohtaan, minkä nämä kulttuurinsa vuoksi kostivat. Jotkut eurooppalaiset kuvernöörit pyrkivät luomaan hyviä välejä 1700-luvulta alkaen. Viimeisenä beothukina pidetään naispalvelija Shanawdithitiä, joka kuoli tuberkuloosiin 1829-luvulla. Beothukeilla oli vihamieliset, mutta harvoin sotiin johtaneet välit Labradorin eskimoihin ja eurooppaalaisten tulon jälkeen saarelle saapuneisin micmac-intiaaneihin ja eskimoihin. Beothukit välttelivät eskimoita.

[muokkaa] Beothukien historia ja esihistoria

Kun kanadan yllä ollut valtava jäävaippa jääkauden lopussa suli ja vetäytyi, Newfoundlandin saarelle saapui 9000 vuotta sitten ihmisiä, jotka eivät liene olleen beothukeja. Näistä jäi Maritime Archaic Culture, joka kesti noin vuoteen 1200 eaa. asti. Tämän jälkeen saapuivat paleo-eskimot, ensin Groswaterin ja sitten Dorsetin kulttuuri. Noin 200 jaa. beothukeja asui vain Newfoundlandin rannikolla, ja Dorsetin kulttuuria sisämaassa. Kulttuurit elivät saarella muutaman sadan vuoden ajan rinnakkain, luultavasti erillään. Noin 600 jaa. Dorsetin kulttuuria ei enää tavata. Noin 1000 jaa. viikingit lienevät käyneen täällä.

Beothukien uskotaan olevan alkujaan algonkineja, jotka ajoivat Dorset-kulttuurin ihmiset pois noin 1000 jaa. Saarelle he saapuivat jo ajanlaskun alun aikoihin, ja kehittyivät kolmessa noin 500 vuotta kestäneessä kulttuurivaiheessa nykyiselleen. Silti he eivät kuulu algonkinien kielikuntaan, joidenkin mukaan saattavat olla montagnais- ja naskapi-kansojen sukulaisia kielellisesti. Näihin heimoihin beothukeilla oli hyvät välit.^[1]

[muokkaa] Lähteet