Arseni Zakrevski

Wikipedia

Kreivi Arseni Zakrevski (puol. Arseniusz Zakrzewski, ven. Арсений Андреевич Закревский, Arseni Andrejevitš Zakrevski, 24. syyskuuta 1786 – 23. tammikuuta 1865) oli venäläinen kenraali ja valtiomies, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1823–1831.

Kun Venäjän keisari Aleksanteri I nimitti puolalaissyntyisen Zakrevskin Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1823, piti tämä nimitystä epäedullisena käänteenä virkaurallaan. Hän piti Suomea syrjäseutuna, jossa asui epäilyttävän epävenäläisiä ihmisiä. Zakrevski kutsuikin Suomea "minun Siperiakseni". ^[1] Häntä ei myöskään miellyttänyt Suomen autonominen asema, sillä hänen näkemyksensä mukaan keisarin tuli olla ehdoton itsevaltias kaikkialla Venäjän valtakunnassa.

Vaikka Zakrevski ei ollut ottanut kenraalikuvernöörin virkaa innoissaan vastaan, sopeutui hän nopeasti uuteen asemaansa ja alkoi määrätietoisesti toteuttaa Suomessa omaa politiikkaansa. Hän pyrki lopullisesti katkaisemaan Suomen henkiset siteet Ruotsiin ja liittämään maan lujasti Venäjään. Suomen autonomista asemaa hän ei voinut kumota, mutta hän pyrki siihen, että Venäjän etu voittaisi silloin, kun Suomen ja Venäjän edut olivat ristiriidassa.

Kun Nikolai I:stä tuli Venäjän keisari vuonna 1825, saavutti Zakrevski nopeasti uuden keisarin luottamuksen, ja hänen asemansa Suomessa vahvistui. Hallintomenettelyä muutettiin niin, että kenraalikuvernööri saattoi aiemmasta poiketen itse esitellä Suomea koskevia asioita keisarille. Zakrevski perusteli tätä muutosta sillä, että vastaava oikeus oli kaikkien muidenkin Venäjän alueiden kenraalikuvernööreillä. Suomen senaatti koki Zakrevskin toiminnan kuitenkin oman valtansa rajoittamisena.

Zakrevskin aikakaudella vuosina 1826–27 perustettiin Helsingin ortodoksinen seurakunta jolle rakennettiin oma Pyhän Kolminaisuuden kirkko etupäässä venäläisten kauppiaiden ja upseerien lahjoitusten turvin: vaikka ortodoksisen kirkon rakentaminen oli ohjelmassa, sitä olisi pitänyt odottaa liian kauan pelkällä valtiovallan tuella eli yli suuren luterilaisen kirkon eli Nikolainkirkon (nyk. Tuomiokirkko) rakentamisen; viimeksi mainittu valmistui vasta vuonna 1852. Siksi ortodoksit rahoittivat itse oman kirkkonsa ja kenraalikuvernööri tuki hanketta voimakkaasti. ^[2]

Vaikka Zakrevski ajoi melko kovaotteisesti Venäjän ja keisarin etua, ei häntä kuitenkaan voida pitää suomalaisten sortajana, sillä hän ei missään vaiheessa rikkonut Suomen lakeja. Ja kun hänen korkea asemansa suomalaisessa hallintojärjestelmässä tunnustettiin, oli hän yhteistyökykyinen. Tosin yhteistyötä vaikeutti se, että hän osasi vain puolaa ja venäjää. Huolimatta siitä, että Zakrevskin alkuperäinen tavoite astuttuaan virkaan oli lähentää Suomi jälleen Venäjään, voidaan häntä itseasiassa pitää Suomen autonomian vakiinnuttajana. Suomen asiain komitean lakkauttaminen, valtiosihteerinviraston perustaminen ja valtiosihteerin ohjesääntö olivat autonimian kasvamisen kannalta merkittäviä hankkeita. Niiden myötä senaatin valta kasvoi, ja vuonna 1826 sille siirrettiin useita asioita päätettäväksi ilman ennakkoesittely itse keisarille. Zakresvski oli näiden vuoden 1826 toimenpiteiden ylin päättäjä ja koordinaattori.^[3]

Zakrevski sai nimityksen Venäjän sisäministeriksi vuonna 1828, mutta hän jatkoi työtään myös Suomen kenraalikuvernöörinä. Sisäministerin työ vaati häneltä kuitenkin oleskelua Pietarissa, ja niinpä hänen otteensa Suomen asioista höltyi. Voidaan myös olettaa, että Suomessa vietetty aika oli lieventänyt hänen epäluuloaan suomalaisia kohtaan.

Zakrevskin ura päättyi nolosti vuonna 1831. Hän joutui keisarin epäsuosioon, ja hänet erotettiin kaikista viroistaan. Epäsuosion taustalla oli todennäköisimmin se, että sisäministerinä Zakrevski oli johtanut huonosti Venäjällä tuolloin riehuneen koleraepidemian torjumista.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Jussila, Hentilä, Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006
2. ↑ Koukkunen - Kasanko: Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827 - 1977
3. ↑ Jussila, Hentilä, Nevakivi: Suomen poliittinen historia 1809-2006

Edeltäjä: Fabian Gotthard von Steinheil

Suomen kenraalikuvernööri 1823–1831

Seuraaja: Aleksandr Sergejevitš Menšikov