Alkuperäisyys
Wikipedia
Alkuperäisyys eli originaalisuus on sellainen näkökulma luotuihin tai keksittyihin teoksiin, joita voidaan pitää uusina tai harvinaisina ja näin erottaa alkuperäisistä teoksista ne, jotka ovat kopioita, jäljitelmiä, reproduktioita, pastisseja, klooneja, väärennöksiä tai johdannaisia. Alkuperäinen teos eli originaali[1] on sellainen, jota muut eivät ymmärrä toisilta vastaanotetuksi tai kopioiduksi perustuen toisten teoksiin.
Sanaa alkuperäisyys sovelletaan usein kohteliaisuutena taiteilijan, kirjailijan ja ajattelijoiden luovuudelle. Luovuus, omaperäisyys ja uutuus eli toteutuksen ainutlaatuisuus olivat modernismin avainsanoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperäisyys tekijänoikeudessa
Alkuperäisyydestä on tullut tärkeä lakitermi tekijänoikeuksien määrittelyssä. Alkuperäisyydestä on kyse silloin, kun luovuus ja kekseliäisyys ilmentyvät tekijänoikeuden alaisina teoksina. Esimerkiksi patentteja myönnetään useimmisssa maissa vain keksinnöille, joiden pitää olla paitsi alkuperäisiä, myös käyttökelpoisia ja ei-itsestäänselviä.
Useimmissa maissa tekijänoikeuslaki suojaa alkuperäisten teoksien tekijyyttä, ominaisuutta joita on historiallisesti ja lakitieteellisesti yhdistetty ”luovuuden” käsitteeseen. Työn on ylitettävä alkuperäisyyden kynnys ollakseen tekijänoikeuksien alainen.
Suomen tekijänoikeuslain pykälissä mainitaan "Alkuperäinen radio- ja televisiolähetys"[2], Äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen käyttämisestä "alkuperäisessä yleisölle välittämisessä"[3], sekä "Taideteoksen alkuperäisteoksesta"[4].
