Aivastaminen
Wikipedia
Aivastaminen on refleksi, jossa tapahtuu nopea uloshengitys. Yleisimmin aivastuksen laukaisee nenän limakalvojen ärsytys esimerkiksi pölyn vuoksi. Aivastuksessa ulos pakenevan ilman nopeus on noin 120 km/h. Ennätys mitatuista koetilanteessa on 167 km/h. [1]
Aivastelu liitetään yleisesti vilustumiseen tai influenssaan, jolloin useimmilla esiintyy aivastelua. Aivastaessa on hyvä peittää suun ja nenän alue bakteerien ja virusten leviämisen välttämiseksi. Aivastus voi tartuttaa tauteja, kuten influenssaa, henkilöstä toiseen.
Kirkkaasta valosta aivastelevia ihmisiä on tutkimusten mukaan merkittävä osa väestöstä. Ilmiön englanninkielinen nimi on photic sneeze reflex. Fotogeeninen aivastusrefleksi on periytyvä ominaisuus. Sitä tukee se, että 20-30 prosentilla ihmisillä asia vaivaa. Aivastelua ei aiheuta valon tietty aallonpituus, vaan valon voimakkuuden vaihtelu. Hävittäjälentäjillä tehdyt kokeet osoittavat, ettei esimerkiksi aurinkolasien käyttö estä aivastelua.
Teorioita on kaksi. Joko silmät ensin vetistyvät auringonvalosta ja vesi valuu nenään aiheuttaen mekaanisen aivastusrefleksin. Sitä ei pidetä todennäköisimpänä vaihtoehtona kuitenkaan, sillä on vaikea selittää, miten vesi ehtii laskeutua.
Toinen teoria on voimakas näköhermon ärsytys, jonka saisi aikaan aivojen alapuolella kolmannen näköhermon ärsytyksen. Tällöin aivastus tulisi nopeasti [2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Aivastelu vaarantaa lähimmäisten terveyden Tieteen kuvalehti. Viitattu 26.03.2008.
- ↑ Valosta johtuva aivastus on periytyvä ominaisuus Kaleva. Viitattu 26.03.2008..
