9M14 Maljutka

Wikipedia

9M14 "Maljutka" (suom. vauva), NATO-nimi: AT-3 Sagger on Neuvostoliiton ensimmäisen sukupolven (MCLOS) panssarintorjuntaohjus. Se oli ensimmäinen miesvoimin siirrettävä ohjus ja luultavasti eniten valmistettu. Neuvostoliitossa ohjusta tehtiin 25 000 vuodessa 1960- ja 1970-luvuilla ja sen kopioita on valmistettu eri nimillä ainakin viidessä maassa.

Ohjuksen kehitystyö alkoi heinäkuussa 1961 kahdessa eri tiimissä. Ohjuksen esikuvia olivat 1950-luvun länsimaiset ohjukset kuten Ranskan ENTAC ja sveitsiläinen Corba. Kolomnan koneensuunnitteluinstituutin prototyyppi otettiin tuotantoon ja ohjus palveluskäyttöön 16. syyskuuta 1963.

Neuvostoliitossa ohjukset sijoitettiin moottoroitujen pataljoonien panssarintorjuntajoukkueisiin. Joka joukkueessa oli kuusi laukaisinta. Tukena olivat RPG-7-miehet ohjukset 500 metrin minimietäisyyden vuoksi. Ohjus kuului myös BMP-1, BMP-2 ja BRDM-2-ajoneuvojen ja Mi-2, Mi-8 ja Mi-24-helikopterien varustukseen. Jalkaväkikäytössä ohjus laukaistaan lasikuitulaatikosta (mallia 9P111).

Maljutka ohjataan kohteeseen pienellä joystickilla (9S415), mikä vaatii ampujalta melkoista taitoa ja herkeämätöntä keskittymistä. Ohjauskomennot välitetään ohjukselle sen perästä purkautuvaa johdinta pitkin. Alle kilometrin päähän ampuja voi tähystää paljaalla silmällä, pitemmille matkoille laukaisimessa on 8×suurentava periskooppi (9Š16). Välittömästi laukaisun jälkeen ohjus ohjautuu ylöspäin välttääkseen esteet ja pienin ampumamatka on noin puoli kilometriä. Lyhyemmillä matkoilla tähtäysmahdollisuus on käyttökelvottoman pieni. Myöhemmissä SACLOS-ohjatuissa malleissa ampujan pitää vain pitää tähtäin laukaisimessa näkyvässä maalissa.

Ohjuksen lentonopeus on sen eri versioilla välillä 115 m/s – 200 m/s. Panssarin läpäisy on 200–800 mm, uudemmilla versioilla parempi. Suurin kantama on noin kolme kilometriä, johon lentoaika 30 sekuntia.

[muokkaa] Käyttö

Pohjoisvietnamilaiset käyttivät ohjusta 1972 Etelä-Vietnamin joukkoja vastaan jonkinlaisella menestyksellä. Erityisen merkittäväksi ohjus nousi vuoden 1973 jom kippur -sodassa Syyrian ja Egyptin käyttäminä. Keskimäärin joka divisioona ampui 2000 ohjusta ja neuvostolähteiden mukaan Israel menetti tämä tuloksena 800 panssarivaunua, puolet menetyksistään. Joissa lähteissä on mainittu 1063 vaunua, johon sisältyvät varmaankin myös alle vuorokaudeksi taisteluista poistuneet. Ohjuksen osumatodennäköisyydeksi jäi tositilanteessa 2–25 % ampujien harjoituksesta riippuen.

[muokkaa] Valmistajat

• AT-3 Sagger
  • AT-3A Sagger-A 9M14 Maljutka, käyttöön 1963.
  • AT-3B Sagger-B 9M14M Maljutka-M, käyttöön 1973, parannettu moottori, vähentää lentoaikaa, massa 11 kg, kantama 3 km.
  • AT-3C Sagger-C 9M14P Maljutka-P SACLOS
    • 9M14P parannettu kärki, läpäisy 460 mm (RHA), käyttöön 1969
    • 9M14P1 parannettu kärki, läpäisy 520 mm (RHA), passiivinen kärki ERAa vastaan.
    • 9M14MP1
    • 9M14MP2
  • AT-3D Sagger-D SACLOS, käyttöön 1990-luvulla, massa 13 kg, kantama 3 km, nopeus parannettu 130 m/s.
    • 9M14-2 Maljutka-2 3,5 kg ontelokranaatti, läpäisy 800 mm (RHA), käyttöön 1992, massa 12,5 kg.
    • 9M14-2M Maljutka-2M 4,2 kg kaksoisontelokranaatti, parannettu läpäisy reaktiivipanssaria (ERA) vastaan, massa 13,5 kg, nopeus 120 m/s.
    • 9M14-2P Maljutka-2P
    • 9M14-2F Maljutka-2F 3,0 kg thermobarinen kranaatti, pehmeitä kohteita vastaan
    • 9M14P-2F
• HJ-73 Hongjian Punainen nuoli -73 Kiina
  • HJ-73 MCLOS, käyttöön 1979
  • HJ-73B SACLOS
  • HJ-73C SACLOS, passiivinen kärki ERAa vastaan
• RAAD Iran, valmistettu vuodesta 1995.
  • RAAD
  • RAAD-T passiivinen kärki ERAa vastaan
• Susong-Po Pohjois-Korea
• POLK Slovenia, perustuu AT-3C:hen
• Kuen Wu 1 Taiwan