4′33″

Wikipedia

4′33″ on avantgarde-säveltäjä John Cagen teos. Usein sitä kuvataan hieman virheellisesti "neljäksi ja puoleksi minuutiksi täydellistä hiljaisuutta". Teoksessa on kolme osaa. Kunkin nuottien kohdalle on merkitty vain "tacet" (tyhjä). Täten teoksen pituuttakaan ei ole määritelty tarkkaan. Kappaleen nimessä mainittu pituus valittiin satunnaisesti (sattumaa on myös se, että 4′33″ = 273 sekuntia, ja absoluuttinen nollapiste on -273,15 °C). Alun perin kappale kirjoitettiin pianolle, mutta instrumentti on käytännössä vapaa.

Cage sai ajatuksen vuonna 1951 käydessään kaiuttomassa huoneessa Harvardin yliopistossa. Hän kuvitteli astuvansa täysin äänettömään huoneeseen, mutta kuuli kuitenkin kaksi ääntä, korkean ja matalan. Paikalla ollut insinööri selitti että hän oli kuullut hermoston vinkunan (joskin tätä väitettä epäillään, todennäköisemmin kyse oli esim. lievästä tinnituksesta) ja verenkierron kohinan. Tästä hän päätteli, että kaikkialla on aina ääntä, ja tämä inspiroi häntä tekemään teoksen. Hän oli itse asiassa jo vuonna 1948 suunnitellut tekevänsä hiljaisen kappaleen Muzak-yhtiölle.

Ensimmäisen kerran teos esitettiin 29. elokuuta 1952 Woodstockissa New Yorkissa osana konserttia, jossa kuultiin modernia pianomusiikkia. Esittäjänä oli pianisti David Tudor, joka tunnettiin kokeellisen musiikin esittäjänä. Tudor istui pianon ääreen ja avasi koskettimiston kannen. Jonkin ajan jälkeen hän sulki sen, soittamatta ensimmäistäkään nuottia. Jonkin ajan jälkeen hän taas avasi kannen, ja hieman sen jälkeen sulki sen ja nousi. Esityksen idea oli nimenomaan kuunnella ympäristön ääniä: sali oli hyvin eristetty, joten ulkoa ei tullut hälyääniä, joten ainoana äänilähteinä olivat yleisö ja soittaja. Siitä huolimatta, että soittaja ei soittanut instrumenttia, tarkkaavainen kuuntelija voi kuulla ympäristön äänet.