2. Kaukoidän rintama

Wikipedia

Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa

Baltian rintamat

Baltian rintama

1. Baltian rintama

2. Baltian rintama

3. Baltian rintama

Brjanskin rintama

Luoteen rintama

Orelin rintama

Valkovenäjän rintamat

Valkovenäjän rintama

1. Valkovenäjän rintama

2. Valkovenäjän rintama

3. Valkovenäjän rintama

Keskustan rintama

Kurskin rintama

Lännen rintama

Ukrainan rintamat

1. Ukrainan rintama

2. Ukrainan rintama

3. Ukrainan rintama

4. Ukrainan rintama

Arorintama

Etelän rintama

Lounaan rintama

Voronežin rintama

Reservirintama

Kaukoidän rintamat

Kaukoidän rintama

1. Kaukoidän rintama

2. Kaukoidän rintama

Transbaikalin rintama

Moskovan rintamat

Moskovan puolustuslinja

Moskovan reservirintama

Možaiskin puolustuslinja

Kalinin rintama

Reservirintama

Pohjoiset rintamat

Karjalan rintama

Leningradin rintama

Pohjoinen rintama

Olhavan rintama

Kaukasuksen rintamat

Kaukasuksen rintama

Pohjois-Kaukasuksen rintama

Transkaukasuksen rintama

Krimin rintama

Stalingradin rintamat

Donin rintama

Kaakon rintama

Stalingradin rintama

2. Kaukoidän rintama oli Puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 5. elokuuta 1945 Kaukoidän rintamasta. 1. lokakuuta 1945 siitä tehtiin Kaukoidän sotilaspiiri. Rintaman komentajana toimi armeijankenraali Maksim Purkaev.^[1]

2. Kaukoidän rintama muodostettiin viimeistä Puna-armeijan toisen maailmansodan hyökkäystä varten japanilaisia joukkoja vastaan Mantšuriassa 9. elokuuta. Hyökkäyssuunnitelman mukaisesti Transbaikalin rintama hyökkäsi Mongolian suunnalta, 1. Kaukoidän rintama meren suunnalta ja 2. Kaukoidän rintama pohjoisesta. Tavoitteeksi asetettiin japanilaisen armeijan lyöminen sekä Sahalinin saaren eteläosan ja Kuriilien saarten miehittäminen.^[2] Hyökkäykseen osallistui yli 1,5 miljoonaa sotilasta, 3 900 lentokonetta, 5 500 panssarivaunua ja 26 000 tykkiä.^[3]

Taistelu ehti kestää vain noin viikon ennen kuin Japanin keisari Hirohito esitti maan antautumisen 15. elokuuta. Puna-armeija oli tuolloin työntynyt jo syvälle Mantšuria ja jatkoi etenemistään ilman vastarintaa miehittäen Shenyangin, Qiqiharin ja Changchunin elokuun 20. mennessä. Puna-armeija pidätti myös Mantšukuon (ja entisen Kiinan) keisarin Pu Yin.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)
2. ↑ GAREYEV, M.A.: The Manchurian Strategic Operation: Lessons and Conclusions.(Russia) 11/1/2000. Viitattu 4.4. 2007. (englanniksi)
3. ↑ Chronology of World War II - Soviets invade Manchukuo onwar.com. Viitattu 3.4. 2007. (englanniksi), http://www.ruswave.com/articles/marshals-soviet-union/malinovsky/ Ruswave.com. Viitattu 3.4. 2007. (englanniksi)