Yrjö Yrjö-Koskinen
Wikipedia
Yrjö Koskinen (Y.K.) Yrjö-Koskinen, vuoteen 1882 Forsman, (2. marraskuuta 1854 Pietarsaari – 12. tammikuuta 1917 Helsinki) oli vapaaherra, kouluhallituksen ylitirehtööri ja suomalaisen puolueen kansanedustaja.
Yrjö-Koskisen vanhemmat olivat senaattori Georg Zacharias (Yrjö Sakari) Forsman ja Sofia Fransiska Friberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1871 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1877, lisensiaatin tutkinnon 1890 sekä väitteli tohtoriksi 1894.
Yrjö-Koskinen toimi opettajanurallaan Hämeenlinnan normaalilyseon ja suomalaisen tyttökoulun opettajana 1878–1881, Helsingin suomalaisen alkeisopiston opettajana 1882–1884 ja Jyväskylän seminaarin historian ja kasvatusopin lehtorina 1886–1892. Yrjö-Koskinen oli Uudenmaan läänin kansakouluntarkastajana 1892–1894, Jyväskylän seminaarin johtajana 1895–1899 sekä kouluhallituksessa kansakouluntarkastajana 1899–1902 ja ylitirehtöörinä 1902–1917.
Yrjö-Koskinen oli ritariston ja aatelin jäsenenä säätyvaltiopäivillä vuonna 1885 ja vuosien 1894–1905 välillä. Hän oli senaatin talousosaston jäsen ja toimi senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikkönä 1908–1909. Yrjö-Koskinen oli myös suomalaisen puolueen kansanedustajana 1907–1909 ja 1910 edustaen Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli mukana kunnallispolitiikassa Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja oli myös kirkolliskokouksen jäsenenä.
Yrjö-Koskinen sai todellisen valtioneuvoksen arvonimen 1916. Hän oli naimisissa vuodesta 1878 Elin Lovisa Branderin kanssa.
[muokkaa] Lähteet
- Yrjö Yrjö-Koskinen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
