Wernher von Braun

Wikipedia

Wernher von Braun 1954

Wernher Magnus Maximilian Freiherr von Braun (1912-12-2323. joulukuuta 1912 Wirsitz, Saksa - 1977-06-1616. kesäkuuta 1977 Alexandria, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen raketti-insinööri. Hän oli toisessa maailmansodassa käytetyn V2-raketin pääsuunnittelija ja toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain avaruusohjelman päähahmoja. Hän oli mukana Yhdysvaltain ensimmäisestä satelliitista Explorer 1:stä lähtien aina avaruussukkulaohjelmaan saakka. Erityisesti hän oli Apollo-ohjelman kuuraketti Saturn V:n pääsuunnittelija.

[muokkaa] Rakettiharrastus

Von Braun oli pitkään rakettitekniikan harrastaja. Toiminta oli rakettitekniikan kehittämistä Weimarin tasavallan maavoimien rahoituksella. Valvojana oli jo tuolloin kapteeni (myöhemmin kenraali) Walter Dornberger. Tällä keinolla Saksa pystyi kehittämään asetta kiertäen rauhansopimuksen ehdot.

[muokkaa] V-2

Hitlerin tultua valtaan rakettiase sai paljon suuremmat kehitysvoimavarat. Von Braun nousi V-2-ohjuksen kehittelyn johtoon. Sen rakettimoottorin pääsuunnittelija oli Walter Thiel. V-2-ohjelma oli Saksalle yhtä suuri ponnistus kuin Manhattan-projekti, jossa atomipommi kehitettiin, Yhdysvalloille. Lisäksi rakettihanke ei rasittanut tuolloin muuten sotateollisuuden ulkopuolelle sijoittuneita fyysikoita vaan insinöörejä, jotka muutoin olisivat työskennelleet käytännön merkityksen omaavien aseiden suunnittelussa. Hanke kuitenkin antoi von Braunille merkittävän kokemuksen mm. Apollo-ohjelmassa käytettäväksi.

Tästä vaiheesta kaikki, pääosin hänen ystäviensä kirjoittamat, elämäkerrat antavat hyvin siloitellun kuvan. Hän oli kansallissosialistisen NSDAP-puolueen jäsen ja SS-majuri. Molemmat tulivat Natsi-Saksassa viran puolesta.

[muokkaa] ABMA ja NASA - Redstone, Apollo

Von Braun Saturn V -raketin ensimmäisen vaiheen moottorien luona

Von Braun ja useimmat hänet tärkeimmistä alaisistaan siirrettiin noin 200 V-2-ohjuksen mukana Operaatio Paperiliittimen avulla Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltoissa hän toteutti Yhdysvaltain maavoimien Army Ballistic Missile Agencyn rakettihankkeita Huntvillen varikolla Alabamassa. ABMA toteutti Yhdysvaltain ensimmäisen satelliitin radalleen 31. tammikuuta 1958. Se perustui V-2:n pohjalta kehitettyyn keskimatkan ohjukseen, Redstoneen.

Von Braun johti Saturn-kuuraketin kehittelyä Apollo-avaruusohjelman yhteydessä. Nixon päätti Apollo-lennot muutamaa laukaisua aiemmin kuin ohjelma oli rakentanut raketteja. Hänen aikanaan von Braun siirrettiin NASA:n päämajaan Washingtoniin. Samaan aikaan Huntsvillen saksalaiset raketti-insinöörit siirrettiin eläkkeelle. He olivat tuolloin likimain eläkeikäisiä. Rakettien kehitystyö oli merkittävästi vähentynyt NASA:ssa. Kyseessä on kuitenkin voinut olla ilmailualalle tyypillinen "puhdistus". Von Braun vaikutti vielä ATS-tietoliikennesatelliittien ja avaruussukkulan kehittelyyn.

[muokkaa] Von Braunin visioita

Walt Disney ja von Braun vuonna 1954. Taustalla V2-raketin pienoismalli. Von Braun teki 1950-luvulla Disneylle kolme avaruustutkimusta käsittelevää televisioelokuvaa.

Apollo 11:n laskeuduttua Kuuhun von Braun luetteloi joukon avaruuden valloituksen aikatauluun liittyviä visioita. Luettelossa on suluissa suunnitelman toteutumisvuosi tai suunniteltu toteuttamisvuosi.

• 1970: Kuuden hengen Apollo-lento (?)
• 1971: Mariner-luotain Marsia kiertämään (1971)
• 1973: Saturn-raketista tehty avaruusasema (1973)
• 1974: Avaruussukkula (1981)
• 1975:
  • Suurempi avaruusasema (2000)
  • Kuuta kiertävä asema (?)
  • Avaruushinaaja (2008?)
• 1979:
  • Kuuden astronautin miehitetty kuuasema (2020?)
  • Ydinvoimalla toimiva sukkula (?)
• 1981: Miehitetty Mars-lento (2025?)
• 1982: Geosynkronisen radan avaruusasema (?)
• 1985:
  • 12 ihmisen Mars-asema (?)
  • 48 astronauttia Kuun pinnalla (?)
• 1986: 100 ihmistä jatkuvasti Maan kiertoradalla (?)
• 1988: Pysyvä Mars-asema (?)

[muokkaa] Lähteitä

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wernher von Braun.

• Hän on kirjoittanut teoksen History of Rocketry and Space Travel (1966).
• Mikko Suominen: V-2:n isä Wernher von Braun. Tähdet ja avaruus, 2007, nro 3, s. 28-33.