Virolahti

Wikipedia

Virolahti Vederlax

vaakuna	sijainti
www.virolahti.fi
Sijainti	60°35′00″N, 27°42′25″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Kymenlaakson maakunta
Seutukunta	Kotka–Haminan seutukunta
Perustettu	–
Pinta-ala	558,94 km² 216. suurin 1.1.2008 ^[1]
– maa	371,96 km²
– sisävesi	4,27 km²
– meri	182,71 km²
Väkiluku	3 582 253. suurin 31.5.2008 ^[2]
– väestötiheys	9,63 as/km² (31.5.2008)
Kunnallisvero	19,50 % (2008) ^[3]
Kunnanjohtaja	Marjatta Pahkala

Virolahti (ruots. Vederlax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnassa ja Etelä-Suomen läänissä. Virolahti on Suomen kaakkoisin kunta. Viime sotien rauhanteossa osa Virolahdesta (yli 100 km²) jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Vaalimaan raja-asema on Euroopan unionin merkittävin rajanylityspaikka jäsenmaasta suoraan Venäjälle. Kunnan väkiluku on 3 582 ihmistä,^[2] ja sen pinta-ala on 558,94 km², josta 4,27 km² sisävesistöjä.^[1] Väestötiheys on 9,63 asukasta/km².

Virolahden kunnan vaakunan ankkuri kuvaa vanhaa satamapaikkaa, merenkulkua ja kalastusta. Apilat kuvaavat maanviljelyä. Vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson.

Kunnan nimi johtuu vilkkaasta kaupankäynnistä keskiajalla etenkin Itä-Viron kanssa.

Virolahden naapurikunnat ovat Hamina ja Miehikkälä.

[muokkaa] Historia

Kivikauden ajasta kertovat lukuisat kaivaukset. Lämpimänä kautena 5000-2000 eKr. Virolahdella oli paljon asutusta, mutta myöhemmin muinaislöydöt harvenevat ja häviävät vähitellen kokonaan. Helsingin yliopiston tutkijaryhmä teki Pihlajasta varhaisesta asutuksesta kertovat esinelöydöt 2008. Vetelänsuonojalta löytyi kivikauden loppupuolen keramiikkaa ja kaksi isoa asuinpainannetta, joiden välissä oli vielä kulkukäytävä ja ympärillä valli. Asumusten seinät ovat olleet joko hirsisiä, joissa on ollut 4-5 hirsikertaa, tai sitten turveseinäisiä. Kuvatunlaiset yhdistetyt huonetilat yleistyivät kivikauden lopulla, noin 3500 eKr. Nyt Länsikylästä löydetty painanne on Museovisraton arvion mukaan vv. 1700-2300 eKr, kivikauden lopulta kampakeramiikan jälkeiseltä ajalta.

Virolahti on rautakauden lopun ja keskiajan arkeologian tutkimuksen kannalta haastava tutkimusalue. Alueen asutushistoria on tuolta ajalta hämärän peitossa. Virolahti on voinut olla osa Karjlaista kulttuuripiiriä ennen alueen päätymistä Viipurin linnan hallinnon alaisuuteen. Vuoden 1000 molemmin puolin vallitsi eräkausi, jolloin Virolahden kalaisia vesiä kävivät verottamassa virolaiset, karjalaiset, hämäläiset ja venäläiset samanaikaisesti kuin viikinkien laivat purjehtivat rannikkoa pitkin Novgorodiin. Myös tältä rautakautiselta ajalta on runsaasti löytöjä, erityisesti hautapaikkoja.

Virolahti oli jo Pähkinäsaaren rauhassa 1323 liitetty osaksi Ruotsia. Ensimmäinen kirjallinen maininta Virolahdesta on vuodelta 1336, jolloin Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille mainitaan Viipuri, Virolahti ja Vehkalahti paikkoina, jossa hansakaupungin porvareilla oli oikeus käydä kauppaa paikallisten asukkaiden kanssa. Myöhemmin virolahtelaiset harjoittivat myös itse talonpoikaispurjehdusta mm. Tallinnaan. Vuonna 1370 Virolahti mainitaan itsenäisenä seurakuntana. Virolahden emäpitäjä rajoittui lännessä Vehkalahteen, idässä Säkkijärveen ja pohjoisessa Lappeeseen. Juhana III:n Venäjän sota oli Virolahdelle hyvin ankara ja monet vanhat, keskiaikaiset talonpoikaissuvut hävisivät kokonaan. 1600-luvulla Virolahdelta läänityksiä saivat Ritter, von Fitinghoff, von Vicken, Klick, von Gertten, Byckling, Schulman, Mellin, Paikull, Reet ja von Ungern-Sternberg –suvut, mutta läänitykset peruutettiin isossa reduktiossa. Myöhemmin Uudenkaupungin rauhan raja kulki Virolahden poikki. Vuonna 1743 Haminan rauhassa Virolahti jäi kokonaan Venäjälle ja tuli osaksi ns. Vanhaa Suomea. Suomen suuriruhtinaskuntaan Vanha Suomi palautettiin v. 1812. 1700-luvulla Virolahdella alkoi louhostoiminta Pietarin rakentamisen tarpeisiin. Muun muassa Iisakin kirkon pylväät ovat Virolahden Pyterlahden graniittia. Miehikkälä itsenäistyi Virolahdesta vuonna 1887. Virolahdelle perustettiin Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Ennen ensimmäistä maailmansotaa tsaari Nikolai II vietti huvijahdillaan kesiään perheineen Virolahden saaristossa.

[muokkaa] Maantiede

Virolahden keskustaajama Virojoki ja kirkonkylä sijaitsevat Virolahden merenlahden ympäristössä. Muita merkittäviä kyliä ovat Klamila ja Ravijoki lännessä ja Vaalimaa idässä. Joista ovat suurimmat kunnan keskustaajaman kohdalla Virolahteen laskeva Virojoki ja Vaalimaanjoki, joka laskee Suomenlahteen Venäjän puolella. Suurimpia saaria ovat Mustamaa, Santasaari, Santio ja Ruissaari. Ulkosaaristo kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.

[muokkaa] Kyliä vuonna 1939

Tähdellä (*) merkityt ovat jääneet kokonaan tai suurimmaksi osaksi Venäjän puolelle.

Alapihlaja, *Alaurpala, Eerikkälä, Hailila, Hanski, Hellä (Heligby), Hämeenkylä (Tavastby), Häppilä, Järvenkylä, Kattilainen, *Kiiskilahti, Kirkonkylä, Klamila, Koivuniemi, *Koskela, Koskelanjoki, Kotola, Kurkela, *Laitsalmi, Länsikylä (Flonckarböle), *Martinsaari, Mattila, Mustamaa, Nopala, *Orslahti, *Paatio (Båtö), Pajulahti, *Pajusaari, *Pitkäpaasi, Pyterlahti, Ravijoki, Ravijärvi, *Reinikkala, Rännänen (Grennäs), Sydänkylä (Kallfjärd), Säkäjärvi, Tiilikkala, Vaalimaa (Vaderma), Vilkkilä, Virojoki, Yläpihlaja, *Yläurpala

[muokkaa] Tapahtumia

Virolahden saarihiihto on vuodesta 2003 lähtien joka toinen vuosi järjestetty laturetki, jonka reitti ulottuu rajan yli Venäjän puolelle.
Joka vuosi toukokuun loppupuolella lintuharrastajat ympäri Suomen kokoontuvat Virolahdelle seuraamaan arktisten lintujen muuttoa ns. arktikaa.
Virolahti-viikko heinäkuussa sisältää monipuolisia kesätapahtumia. Viikko huipentuu hapanvellijuhlaan, joka on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, hapanvellistä. Hapanvellin valmistukseen käytetään mm. ruistaikinajuurta, perunaa ja herneitä.

[muokkaa] Tunnettuja virolahtelaisia

Uuno Klami, säveltäjä
Anton Kotonen, poliitikko
Samuli Paronen, kirjailija
Veli Saarinen, hiihtäjä
Aarne Sihvo, jääkärikenraali
Johannes Takanen, kuvanveistäjä

[muokkaa] Nähtävyydet

Virolahden bunkkerimuseo, sotahistoriallinen museo Ylä-Pihlajassa.
Kotiseutumuseo Pyterlahdessa.
Pyterlahden louhos, josta on louhittu Pietarin Iisakin kirkon pylväät ja maailman suurin monoliitti Aleksanterin pylväs.
Harjun oppimiskeskus, maatalous- ja puutarhaoppilaitos.
Veli Saarisen puisto, Kain Tapperin suunnittelema puisto olympiavoittajan kunniaksi Virojoella.
Virolahden kirkko, Tuomas Ragwaldinpoika Suikkasen suunnittelema 1700-luvulla.
Museotie, osa Turusta Viipuriin johtanutta kuninkaantietä 1300-luvun lopulta.