Vilho Väyrynen

Wikipedia

Vilho Ferdinand Valdemar Väyrynen (12. maaliskuuta 1912, Kemijärvi – 23. maaliskuuta 2000, Rovaniemi) oli asianajaja ja sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri.

Väyrysen vanhemmat olivat suutarimestari Antti Väyrynen ja Hilda Susanna Kujala. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1932 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1943 ja sai varatuomarin arvon 1946. Väyrynen toimi Tornion tuomiokunnan notaarina 1945–1946, asianajajana Rovaniemellä 1946–1977 ja Rovaniemen kaupungin järjestysoikeuden pormestarina 1971–1978.

Väyrynen oli SDP:n kansanedustajana Lapin läänin vaalipiiristä 1948–1961. Hän oli sisäasiainministerinä Fagerholmin II hallituksessa 1956–1957 ja oikeusministerinä samassa hallituksessa kahden kuukauden ajan 1956 keväällä.

Väyrynen oli presidentin valitsijamies vuosien 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli Rovaniemen kauppalanvaltuuston ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen.

Valtakunnanoikeus tuomitsi Väyrysen 1961 sakkoihin ns. kätilöopiston jutussa.

[muokkaa] Teokset

Lapin poliittinen voimakenttä ja sosialidemokratia. 1958
Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 70 vuotta. Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 1975
Suutarinpoika porrastiellä. Pohjoinen 1979
Rovaniemen sos.dem. työväenyhdistys. Kirjoittanut Vilho Väyrynen; tilastot laatinut Niilo Saavalainen. Rovaniemen sos.-dem. työväenyhdistys 1985
Aatteen synty – yhdistyksiä Tukkitien varrelle : Kemijärven työväenyhdistys 1905–1945. Kemijärven sos.dem. työväenyhdistys 1986
Jätkien lakko – värikäs tähdenlento : Pohjolan tukkityöläisten rengas 1906–1909. KTV 1986