Viktor Kingissepp

Wikipedia

Viktor Kingissepp (24.3. (12.3. vanhaa lukua) 1888 – 4.5.1922) oli virolainen bolševikki, Viron Kommunistisen puolueen perustaja ja johtaja.

Kingissepp suoritti lukion Kuressaaressa ja jo kouluaikana osallistui salaisiin marxistista kirjallisuutta käsitteleviin kokouksiin. Vuonna 1906 hän meni opiskelemaan Pietarin yliopiston matemaattis-fysikaaliseen tiedekuntaan. Hän kuului Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen Pietarin virolaiseen osastoon. Hän asui välillä Moskovassa ja jatkoi opiskeluaan 1910 Pietarissa, tällä kertaa romaanisten ja germaanisten kielten parissa.

Lokakuun 1917 vallankumouksen yhteydessä Viron neuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea, jossa Kingissepp oli keskeisessä osassa, asetti vallankumouksellisen sotilasneuvoston (vir. Eestimaa Sõja-Revolutsioonikomitee). Vallankumousneuvosto julistautui korkeimman vallan haltijaksi, kuvernementtikomissaari Jaan Poska erotettiin ja valtiopäivät hajotettiin.

Tämä valta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, koska muilla puolueilla oli pyrkimys irtautua Venäjästä. Valtiopäivien asettama pelastuskomitea julistikin maan itsenäiseksi 24.2.1918 ja valitsi hallituksen, jonka johtoon tuli Konstantin Päts.

Marraskuussa 1918 Kingissep osallistui Eestin työkansan kommuunin johtoon, joka taisteli Viron tasavaltaa vastaa.

Eestin kommunistinen puolue kiellettiin ja kommunistit toimivat Kominternin virolaisen osaston alaisuudessa 1920-luvulla. Viron salainen poliisi KAPO pidätti Kingisseppin 1.5.1922 ja hänet teloitettiin sotaministeri Jaan Sootsin käskystä ilmeisesti 5.5.1922 vastaisena aamuyönä. Kingisseppin surma jäi mysteeriksi vuosikymmeniksi.^[1]

Neuvosto-Venäjän hallitus uudelleennimesi Leningradin oblastissa, lähellä Viron itärajaa sijaitsevan, Jamburgin kaupungin Kingiseppiksi hänen kunniakseen. Myöhemmin, Neuvosto-Viron aikana Saarenmaan ainut kaupunki Kuressaare oli nimeltään Kingissepa 1952–1988.

Kingisseppin poika Sergei Kingissepp toimi myöhemmin sisäasian kansankommissariaatin (NKVD) 3. erikoisosaston johdossa, valtion turvallisuuden (NKGB) varakansankommissaarina ja oli VKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen, mutta kuoli Tallinnan evakuoinnissa 1941.