Unblack metal
Wikipedia
| Unblack metal | |
|---|---|
| Alkuperä | Black metal Kristillinen metalli |
| Alkuperämaa | Skandinavia |
| Kehittymisen ajankohta | 1990-luvun alku |
| Tyypillisiä soittimia | sähkökitara sähköbasso rummut |
| Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia | – |
Unblack metal (tunnetaan myös nimellä kristillinen black metal) on kristillinen rinnakkaismuoto black metal -tyylilajista.[1] Unblack metal on kiistanalainen suuntaus, koska black metal itse kehittyi tarkoituksenaan rohkaista kristinuskon vastaiseen suhtautumiseen niin musiikillisesti kuin sosiaalisesti.
Suuntausta nimitetään joskus "holy unblack metaliksi", koska tyylin aloittajayhtye Horde käytti kyseistä termiä vaikutusvaltaisella albumillaan Hellig Usvart vuonna 1994.[2] Unblack metal alkoi Norjassa vuonna 1991, kun Antestor julkaisi demonsa The Defeat of Satan. Yhtyeen vuonna 1998 Cacophonous Recordsilla julkaistu albumi The Return of the Black Death on toinen vaikutusvaltainen unblack-julkaisu. Modernia unblack metalia johtivat Lengsel, Vaakevandring, Crimson Moonlight ja Sanctifica.
Unblack metalin sanoitusten kristilliset aiheet ovat usein yhdistetty black metalin tyypillisten aiheiden kanssa ja tarjoavat tavallisesti kristillisen näkökulman asiaan. Suuntauksen suosio on vähäinen, ja useimmat tyylin yhtyeet saavuttavat lähinnä kulttikannatusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Erityispiirteitä
Unblack metal hyödyntää black metalin särökitaroita, kimakkaa kirkunaa, nopeatempoisia rytmejä ja melodioita sekä epätavallisia kappalerakenteita. Tyyli vaihtelee Horden karusta ja yksinkertaisesta tyylistä Antestorin ja Arvingerin folk-henkiseen viikinkimetalliin, Vaakevandringin ja Vardøgerin siloteltuun, kosketinsoitinvetoiseen ja sinfoniseen tyyliin ja Drottnarin tekniseen ilmaisuun. Yhdysvaltalaiset unblack metal -yhtyeet tapaavat painottaa kosketinsoittimen asemaa musiikissaan.
Sanoitustensa puolesta unblack metal jakautuu selkeästi kahteen ryhmään aikakausien mukaan. Vastaukseksi Norjan varhaisille black metal -piireille unblack metalin aloittajayhtye Horde teki suosituksi hyökkäävän "antisaatanallisen" ja "ristiretkimielisen" aiheiston, joka vastusti suoraan kristinuskon vastaisia teemoja aatteilla kuten "Invert the Inverted Cross" (suom. Kääntäkää käännetty risti) ja "Crush the Bloodied Horns of the Goat" (suom. Murskatkaa Vuohen veriset sarvet).[3] Tämän kaltaiset aiheet hallitsivat unblack metal -piirejä vuosia. Horden aiheet olivat niin vaikutusvaltaisia, että edelleen jotkut yhtyeet kopioivat niitä, esimerkiksi brasilialainen Poems of Shadows albumillaan Nocturnal Blasphemous Chanting.[4] Etelä-Amerikan unblack metal -piirit tunnetaan poikkeuksellisen kumouksellisista ja erittäin anti-saatanallisista sanoituksistaan.[5]
1990-luvun lopulla skandinaaviset yhtyeet Antestor, Crimson Moonlight ja Vaakevandring asettivat sanoituksille uuden suunnan: antisaatanalliset aiheet korvattiin filosofisilla ja henkilökohtaisilla aiheilla. Nämä vaihtelevat Crimson Moonlightin runollisista luontovertauskuvista Antestorin ja Lengselin surumielisiin, syvällisiin ja sisäänpäinkääntyneisiin teemoihin ja Vaakevandringin pelastusta, kääntymystä, sisäistä kamppailua ja Raamatun lainauksia sisältäviin teksteihin.[6]
[muokkaa] Historia
[muokkaa] 1990-luku
Yksi varhaisimmista tunnetuista unblack metal -yhtyeistä on norjalainen Antestor, joka julkaisi ensimmäisen demonsa The Defeat of Satan vuonna 1991 (tuohon aikaan yhtye käytti nimeä Crush Evil) ja ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa Martyrium vuonna 1994. HM-lehden mukaan tuon albumin progressiiviset ainekset, kuten koskettimet, piano ja oopperamainen naislaulu, olivat aikaansa edellä Norjan äärimetallipiireissä.[7] Yhtye aiheutti kohua paikallisessa black metal -harrastajakunnassa: Mayhem-yhtyeen Euronymous, jolla oli johtava asema alan pahamaineisissa piireissä, oli ennen kuolemaansa aikonut estää Crush Evilin toiminnan, mitä ei kuitenkaan tapahtunut[8]. Kahakkaan liittyi pian Horde, joka julkaisi ensimmäisen albuminsa Hellig Usvartin vuonna 1994 Nuclear Blast Records -levy-yhtiöllä. Albumi aiheutti runsaasti kohua black metal -piireissä, ja tyylin harrastajat lähettivät pian tappouhkauksia Nuclear Blast Recordsin pääkonttoriin, vaatien yhtiötä paljastamaan yhtyeen jäsenten nimet. Ainoa varsinainen jäsen oli entinen Mortification ja Paramaecium -rumpali Jayson Sherlock.[9] Etymologisesti termin "unblack metal" katsotaan olevan peräisin Hellig Usvart -albumilta, jossa ilmenee termi "holy unblack metal". Termi on tiettävästi Sherlockin keksimä sanaleikki Darkthrone-yhtyeen "unholy black metal" -nimityksestä[2]. Sittemmin unblack metal on humoristisesta kontekstistaan huolimatta vakiintunut tyylilajin nimeksi, joskin edelleen kiistanalaisesti.
Huolimatta Horden nopeasta katoamisesta, monet yhtyeet nousivat pian ottamaan paikkansa tyylilajin etulinjassa. Vuonna 1995 Ruotsissa perustettu Admonish tuli tunnetuksi siitä, että nimittivät itseään ensimmäisen joukossa "kristilliseksi black metal -yhtyeeksi".[10] Tämä aiheutti laajaa sanaharkaa black metal -piireissä ja sai erään harrastajan perustamaan pian Admonishin vastaisen kotisivun.[10] Yhtye ei julkaissut edes demoa ennen vuotta 2005, mutta siitä huolimatta 1990-luvulla Metal Hammer -lehti nimitti Admonishia eräässä black metal -erikoisjulkaisussaan "yhdeksi johtavista kristillisista black metal -yhtyeistä.[10] Vuoden 1995 jälkeen lukuisat yhtyeet eri puolilla maailmaa julkaisivat perättäin äänitteitään, mukaan lukien Kekal. Se on All Music Guiden kirjoittajan Eduardo Rivadavian mukaan "yksi ensimmäisistä Jakartasta, Indonesiasta kotoisin olevista metalliyhtyeistä, joka on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta, ja he ovat mahdollisesti ensimmäisiä, jotka harjoittavat kristinuskoa soittaessaan black metalia."[11]
Antestorin albumi The Return of the Black Death, joka julkaistiin vuonna 1998 Cacophonous Recordsilla, yhdellä maailman suurimmista black metal -levy-yhtiöistä, osoittautui vaikutusvaltaiseksi kristillisille black metal -piireille.[9] Albumi sai 4 pistettä 5:stä Kerrang!:lta ja Terrorizerilta, kahdelta suurelta brittiläiseltä metallimusiikkilehdeltä.[12] The Whipping Postin Matt Morrow kirjoittaa, että "Antestorin The Return of the Black Death on juuri sitä mitä kristilliset black metal -piirit tarvitsivat."[13]
[muokkaa] 2000-luku
1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa tyylilaji osoitti huomattavaa aktiivisuutta kun ruotsalaiset Crimson Moonlight ja Sanctifica, norjalaiset Vaakevandring, Lengsel ja Drottnar sekä suomalainen Mordecai julkaisivat studioäänitteittään ja saivat huomiota sekä tunnustusta ei-kristillisissä piireissä. Nämä yhtyeet ovat edelleen suuntauksen arvostetuimpia edustajia.[14]
2000-luvun vaihteessa monet johtavat kristilliset black metal -yhtyeet alkoivat maallisten yhtyeiden tavoin siirtyä pois perinteisestä black metal -tyylistä. Esimerkiksi Sanctifica siirtyi progressiiviseen metalliin albumillaan Negative B (2002). Kekal taas alkoi soittaa avant garde metalia. Yhtyeen tämän tyylin merkittävin julkaisu oli vuoden 2003 1000 Thoughts of Violence, joka oli sekä arvostelu- että myyntimenestys. Antestor siirtyi power metal -vaikutteiseen dark metaliin ep:llä Det Tapte Liv (2004) ja sitä seuranneella täyspitkällä studioalbumillaan The Forsaken (2005). Crimson Moonlight sen sijaan siirtyi grindcore-vaikutteiseen death ja black metalliin albuminsa Veil of Remembrance (2005) myötä. Myös Lengsel päätyi yhdistelemään aineksia eri musiikkityyleistä, lähinnä garage rockista, hardcore punkista ja post-punkista vuoden 2006 albumillaan The Kiss the Hope.
Vaikka unblack-piirit eivät ole osa black metal -piirejä, molempien suuntausten muusikot ovat tehneet yhteistyötä: Dimmu Borgirin kosketinsoittaja Stian Aarstad tuotti Vaakevandringin nimi-EP:n Vaakevandring vuonna 1999,[15] ja Mayhemin Jan Axel Blomberg soitti rumpuja Antestorin The Forsaken -albumilla vuonna 2005.[16]
Nykyisin vaikuttaa joukko yhtyeitä, jotka edustavat perinteisempää raakaa ja tuotantoarvoiltaan karumpaa, hiomatonta unblack metal -tyyliä, kuten Abdijah, Light Shall Prevail, Offerblod, Arch of Thorns, Flaskavsae, Elgibbor, Bedeiah, Dormant, Firethrone sekä lukuisat muut, joilla on sopimus tyyliin erikoistuneilla levy-yhtiöillä, kuten Sneeuwstorm Produkties ja Gud Er Sannhet Productions muiden muassa.
[muokkaa] Suosio ja huomio viestimissä
Unblack metal -yhtyeet eivät ole saavuttaneet merkittävää valtavirran menestystä musiikkimaailmassa. Kuitenkin jotkut yhtyeet, mukaan lukien Antestor, Frosthardr ja Crimson Moonlight, ovat soittaneet vuosittaisessa Cornerstone Festival -tapahtumassa, Bushnellissa, Illinoisissa, yhdellä maailman suurimmista kristillisistä musiikkifestivaaleista.
Horden black metal -parodiakohu toi "kristillisen black metal" -käsitteen viestimien tietouteen jo vuonna 1995: esimerkiksi norjalainen sanomalehti Morgenbladet julkaisi 6. kesäkuuta 1995 aiheesta artikkelin nimeltä "MusikkOpp-ned oppnedkors!" (suom. Musiikki ylösalaisin - ylösalaisinristi!).[17] Artikkelin kirjoittaja kuvailee, että "Horden albumi on jyrkkää satiiria norjalaisesta black metal -suuntauksesta."[17] Samassa artikkelissa mainitaan myös norjalainen Antestor, ja laulaja Kjetil Molnes kertoo: "Samaistamme yhtyeemme black metaliin musiikkityylinä, emme aatteena tai elämänkatsomuksena."[17]
2000-luvulla yhtyeet Admonish ja Frosthardr ovat saaneet huomiota tiedotusvälineissä: Admonishin muusikkokaksoset Emil (kitara) ja Jonas Karlsson (basso) näyttäytyivät Pimp My Ride International -ohjelmassa 6. lokakuuta 2006. Ohjelmassa kaksoset mainostivat yhtyettään ja Admonishin musiikkia soitettiin.[18][19] Frosthardr sen sijaan oli mukana vuoden 2007 dokumenttiohjelmassa Murder Music – Black Metal. Yhtyettä haastateltiin minuutin verran, ja jäsenet toivat kristillisen näkökulman asiaan.[20]
13. maaliskuuta 2008 Blabbermouth.net uutisoi, että kristillisestä black metal -ilmiöstä ollaan tuottamassa dokumenttia nimeltä Light in Darkness - Nemesis Divina. Tuotantoryhmään kuuluvat Stefan Rydehed, joka on viimeksi tuottanut Mayhem-yhtyeestä dokumentin nimeltä Pure Fucking Mayhem, ja David Nilsson. Tiedotteen mukaan he keskittyvät erityisesti skandinaavisiin kristillisiin piireihin ja varsinkin yhtyeisiin Crimson Moonlight, Admonish ja Frosthardr.[21]
[muokkaa] Kiistanalaisuus
Tiettyjen kriitikoiden kuten Sue-lehden Jussi Lahtosen mielestä tyylin kristillisen vastineen erottaminen black metalista eri termeillä "tuntuu melko turhalta" ja on lähinnä "semanttista kikkailua".[22] Kuitenkin varhaiset yhtyeet Antestor ja Horde kieltäytyivät nimittämästä musiikkiansa "black metaliksi", koska aikanaan tyyli yhdistettiin julkisesti viestimissä saatananpalvontaan. Siksi Horde nimitti tyyliänsä "holy unblack metaliksi", ja Antestor käytti nimitystä "sorrow metal".[23][12]
Nykyiset yhtyeet Crimson Moonlight ja Admonish tunnetaan tavastaan perustella tyylinsä nimittämistä "black metaliksi" sillä, että nykyisin ei edes black metal -piireissä kaikkia kristinuskonvastaisia ryhmiä kuten Morbid Angel, Deicide ja God Among Insects kutsuta black metaliksi niin kuin 1980-luvulla tehtiin, vaan että black metal olisi heidän mielestään nykyään musiikillinen eikä ideologinen tyylilaji.[24]
Monet black metal harrastajat näkevät "kristillisen black metalin" mahdottomana yhtälönä: Shash Median ja Rockworld TV:n yhteistyönä tuottamassa black metal -dokumentissa "Murder Music – Black Metal" (2007) kaikki haastateltavat muusikot ovat asiasta kysyttäessä sitä mieltä, että black metal ei voi olla kristillistä.[20] Satyriconin vokalisti Satyr kuitenkin sanoo samaisessa dokumentissa, että black metalin ei välttämättä tarvitse olla saatanallista, kunhan se on synkkää.[20]
[muokkaa] Unblack metal -yhtyeitä
|
|
|
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kapelovitz, Dan: Heavy Metal Jesus Freaks: Headbanging for Christ helmikuu 2001. Kapelovitz.com, julkaistu alun perin Mean Magazinessa. Viitattu 1. syyskuuta 2007. (englanniksi) Lainaus: "And where secular Black Metal thrived, so did its Christian counterpart, Unblack Metal, with names like Satanicide, Neversatan, and Satan's Doom."
- ↑ 2,0 2,1 Erasmus, interview with Horde, Unblack.de (englanniksi). Luettu 17. huhtikuuta 2007.
- ↑ "So the album was created with a prophetic, free, submissive, obedient, reverent, anti-Satan and Christian mindset." – Horde: Interview with Son Of Man Records (retrieved 2007-11-30)
- ↑ Morrow, Matt. Poems of Shadows - Nocturnal Blasphemous Chanting. The Whipping Post. Viitattu 2007-12-01.
- ↑ Black Metal Primer Redux. HM Magazine, , 2-3/2007. vsk, nro 67.
- ↑ "Our songs deal with personal challenges as well as on spiritual struggles." -Pål Dæhlen Interview with CrossOver
- ↑ Lee Rake, Jamie (2000). Antestor - Martyrium. HM Magazine. Open Publishing. Luettu 2008-05-10.
- ↑ Interview with Euronymous, done by Faust from Emperor for his zine Orcustus (englanniksi). Luettu 4. maaliskuuta 2007
- ↑ 9,0 9,1 Waters, Scott: Horde (Horden biografia.) No Life 'til Metal. Viitattu 12. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ 10,0 10,1 10,2 Matt Morrow, Admonish Interview, The Whipping Post (englanniksi). Luettu 30. huhtikuuta 2007.
- ↑ Rivadavia, Eduardo. Kekal. All Music Guide. Luettu 2007-12-06.
- ↑ 12,0 12,1 Antestor interview. Art for the Ears. Open Publishing (1998-12-12). Luettu 2008-05-17.
- ↑ Morrow, Matt (2001). Antestor - The Return of the Black Death. The Whipping Post. Open Publishing. Luettu 2007-08-29.
- ↑ Circus Brimstone (2005-01-06). Antestor - The Forsaken. Nocturnal Horde. Open Publishing. Luettu 2008-05-08.
- ↑ Hottenbacher, Dirk (2005-05-26). Vaakevandring (German). CrossOver. Open Publishing. Luettu 2007-12-13.
- ↑ Kemman, Max (2004-04-10). Antestor. Jesus Metal. Open Publishing. Luettu 2007-12-13.
- ↑ 17,0 17,1 17,2 MusikkOpp-ned oppnedkors! (Norwegian). Morgenbladet. Oslonett (1995-02-06). Luettu 2007-12-19.
- ↑ Jansson, AnnaMaria.(2006-09-15) Rishögen blev lyxbil. Aftonbladet (Swedish). retrieved 2007-10-25.
- ↑ Agency: Pimp My Ride på svenska (Swedish). Viitattu 2007-10-25.
- ↑ 20,0 20,1 20,2 Shash Media & Rockwrold TV, Murder Music – Black Metal -dokumentti. Haastattelut: Luscious Rene. Haastateltavana Mantas (Venom), Dani Filth, Sabbat, Satyricon, Black Widow, Dimmu Borgir, Mayhem, ja Immortal. 2007
- ↑ New Black Metal Documentary In Production: 'Light In Darkness - Nemesis Divina'. Blabbermouth. Roadrunner Records (2008-03-13). Luettu 2008-03-13.
- ↑ Jussi Lahtonen: Haastateltavana White Metal 24.10.2005. Suezine. Viitattu 3. maaliskuuta 2007.
- ↑ Matt Morrow, antestor: The Return of the Black Death, The Whipping Post (englanniksi). Luettu 27. huhtikuuta 2007.
- ↑ Jordan, Jason: Crimson Moonlight - At Their Most Brutal (Yhtyeen haastattelu.) Ultimate Metal webzine. 2005. Ultimatemetal.com. Viitattu 12. elokuuta 2000. (englanniksi)
