Työväenliike
Wikipedia
| Osa politiikan artikkelisarjaa |
| Sosialismi |
| Käsitteet |
|
Internationaali |
| Suuntaukset |
|
Arabisosialismi |
| Järjestöt |
| Katso myös |
|
Ammattiliitto · Egalitarismi |
| Sosialismi Suomessa |
|
SDP · Vasemmistoliitto |
Työväenliike on käsite, joka perinteisesti jaetaan kahteen tai kolmeen pääosaan, jotka ovat ammatillinen työväenliike, poliittinen työväenliike sekä toisinaan esitetty wrightiläinen työväenliike. Yhteistä näille on työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen. Työväenliike eroaa anarkismista ja maolaisuudesta muun muassa siinä, että nämä usein saattavat pyrkiä jopa työläisten aseman huonontamiseen, jotta luokkaristiriidat kärjistyisivät.
[muokkaa] Wrightiläinen työväenliike
Wrightiläinen työväenliike oli työnantajan tai kapitalistin johtamaa toimintaa, jolla yritetään vaimentaa työläisten omaa aktiivisuutta. Sillä on usein eettisesti hyvät tarkoitusperät, ja se voi edesauttaa esimerkiksi työläisten terveyttä ja hyvinvointia. Sitä on voimakkaasti arvosteltu, koska se ei kunnioita työväenluokan omia toimintaoikeuksia. Wrightiläisestä työväenliikkeestä on käytetty toisinaan myös nimitystä porvarillinen työväenliike. Wrightiläisen työväenliikkeen lähisukulainen on hyväntekeväisyys.
[muokkaa] Ammatillinen työväenliike
Ammatillinen työväenliike on työläisten omasta toimintatarpeesta lähtevä liike, joka pyrkii puolustamaan ja saavuttamaan maan työläisten toimintaoikeusia ilman omistavan luokan holhousta. Tätä vastaa nykyään kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliike, joka on kuitenkin monin tavoin sidoksissa poliittiseen työväenliikkeseen.
[muokkaa] Poliittinen työväenliike
Poliittinen työväenliike on kehittynyt oivalluksesta, jonka mukaan työläisten etuja ja oikeuksia kannattaa ajaa myös julkisen vallan, lähinnä valtion tasolla. Poliittinen työväenliike on jakautunut pääpiirteissään kahteen suuntaukseen, jotka ovat sosiaalidemokratia ja kommunismi. Edellisen peruspilarina on ajaa työväestön etua porvarillisen yhteiskunnan oloissa tai sitten käsitetään yhteiskunnan muuttuvan sosialistiseksi, jos vaaleissa saavutetaan työväenliikkeen enemmistö. Jälkimmäisen mukaan on pyrittävä välittömien etujen puolustamisen ohella proletariaatin vallankumoukseen, jossa niin tuotantovälineet kuin koko valtiovaltakin siirtyy - lopulta maailmanlaajuisesti - työväenluokalle. Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti tälle suuntaukselle paljon hämmennystä. Nykykäsityksenä onkin vallalla se, ettei valta Neuvostoliitossa ollutkaan työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä eliitillä.
