Tundravikla
Wikipedia
Tundravikla | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä | ||||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
Tryngites subruficollis (Vieillot, 1819) |
||||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||||
Tundravikla Wikispeciesissä |
Tundravikla (Tryngites subruficollis) on pieni rantalintu, Suomeen harvoin eksyvä muuttolintu. Sen vanha nimi oli alaskanvikla. Lajin nimesi Louis Jean Pierre Vieillot 1819.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Pituus 18-21 cm, siipien kärkiväli 32-47 cm, paino 50-94 g, keskimäärin 71 g. Muistuttaa ulkonäöltään lähinnä hyvin pientä suokukkoa, mutta tarkempi tarkastelu useimmiten erottaa viklan tästä lajista. Pieni kahlaaja, noin suosirrin kokoluokkaa. Silmä on suuri ja musta ja nokka lyhyt suora tikkunokka, ruumis on kauttaaltaan kellanbuffi ja mustalla vipevöity. Siipien alapinnat kirkkaanvalkeat. Usein peloton. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
[muokkaa] Levinneisyys
Tundravikla pesii Pohjois-Amerikan tundralla Alaskasta Länsi-Kanadaan, sekä Venäjällä Vrangelinsaarella ja mahdollisesti Tšuktšien niemimaalla. Se talvehtii Etelä-Amerikassa, varsinkin Argentiinassa ja Paraguaylla. Maailman populaation koko on noin 15 000 yksilöä. Lajin kanta on vaarantunut, sillä aikaisemmin erittäin vahva kanta metsästettiin lähes sukupuuttoon 1920-luvulla. Muuttomatkallaan se harhautuu säännöllisesti Länsi-Eurooppaan, joskus jopa Suomeen asti. Suomessa se on lähes vuosittainen harhailija, lähes kaikki rariteettikomitean hyväksymät havainnot ovat syyskuulta. Vuoteen 2006 mennessä se oli tavattu Suomessa 20 kertaa.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesii tundran soilla, usein kaukana merestä. Muuttoaikana kaikenlaisilla kosteilla avomailla, mm. rannoilla ja lyhytheinäisillä niityillä. Myös sänki- ja mullospelloissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Tundravikla pesii maassa ja tekee neljä munaa.
[muokkaa] Ravinto
Tundravikla syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
[muokkaa] Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Rariteettikomitea
- IUCN
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Koivumäki, Kari & Heinonen, Jyrki 1981: Alaskanvikla Tryngites subruficollis* Kokkolassa. - Lintumies 2.1981 s. 85-86. LYL.
- Lagerström, Martti, Parviainen, Heikki & Vuoristo, Aki 1977: Alaskanvikla Tryngites subruficollis* toistamiseen Suomessa. - Lintumies 1.1977 s. 25. LYL: