Sateenkaariluri
Wikipedia
| Sateenkaariluri | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Trichoglossus haematodus (Linnaeus, 1771) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Sateenkaariluri Wikispeciesissä |
Sateenkaariluri (Trichoglossus haematodus) on Australaasiassa asuva sateenkaarilurien sukuun kuuluva papukaija. Sen luonnolliseen elinympäristöön kuuluvat sademetsät sekä rannikoiden pensaikkoiset ja metsäiset alueet. Sateenkaarilurlla on monta alalajia, joita ovat:
- Trichoglossus haematodus haematodus (Linnaeus, 1771)
- T. h. caeruleiceps (Albertis & Salvadori, 1879)
- T. h. deplanchii (Verreaux & Des Murs, 1860)
- T. h. eyrei (Mathews, 1912)
- T. h. flavicans (Cabanis & Reichenow, 1876)
- T. h. intermedius (Rothschild, 1901)
- T. h. massena (Bonaparte, 1854)
- T. h. moluccanus (Gmelin, 1788)
- T. h. nesophilus (Neumann, 1929)
- T. h. nigrogularis (G.R. Gray, 1858)
- T. h. rosenbergii (Schlegel, 1871)
- T. h. septentrionalis (Robinson, 1900)[2]
Viime aikaisten luokittelumuutosten takia alalajien määrä on supistunut aikaisemmasta 21:stä edellä mainittuihin.[3]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kuvaus
Sateenkaariluri kasvaa 25–30 senttimetrin pituiseksi ja sen siipien kärkiväli on noin 17 senttimetriä. Sateenkaarilurit ovat hyvin värikkäitä. Koko, mittasuhteet ja väritys vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, mihin alalajiin yksilö kuuluu.
[muokkaa] Esiintyminen
Sateenkaariluri on hyvin yleinen ja laajalle alueelle levinnyt papukaija. Se esiintyy Australian kaakkois-, itä- ja pohjoisrannikoilla, Tasmaniassa, Uudessa-Seelannissa, Uudessa-Guineassa, Indonesian etelä- ja kaakkoisosan saarilla sekä Tyynenmeren saarilla. Osa esiintymispaikoista on syntynyt ihmisen toimesta siirretyistä linnuista. Sateenkaarilurit yöpyvät puissa suurina, joskus jopa tuhansien yksilöiden parvina.[3]
Sateenkaarilurin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja lajin kanta on elinvoimainen. Lajia pyydystetään suuria määriä lemmikkieläinkauppaan. Vuodesta 1981 lähtien on lemmikkikaupassa liikkunut vähintään 100 388 luonnosta pyydystettyä sateenkaariluria.[4]
[muokkaa] Lisääntyminen
Laji on ilmeisesti yksiavioinen. Pesintää tapahtunee ympäri vuoden, Floresissa enimmäkseen helmi-elokuussa ja Australiassa elo–tammikuussa, Pohjois-Australiassa myös huhti-toukokuussa. Pesä on melko korkealla puunkolossa. Munia on 2, joskus 3. Ilmeisesti vain naaras hautoo, vaikka koiras viettääkin yönsä pesäkolossa. Haudonta kestää 25 päivää ja molemmat emot osallistuvat poikasten hoitoon. Poikaset jättävät pesän 7–8 viikon ikäisinä, mutta palaavat vielä yöpymään pesäkoloon muutaman päivän ajan.[3]
[muokkaa] Ravinto
Sateenkaarilurit syövät siitepölyä, mettä, kukkia ja silmuja, hedelmiä, marjoja, siemeniä ja sekä hyönteisiä ja niiden toukkia. Ruokailevat parvet liikkuvat meluisina puiden latvoissa. Ne syövät mielellään myös esimerkiksi omenia ja päärynöitä aiheuttaen paikoitellen taloudellisia menetyksiä viljelijöille.[3] Sateenkaarilurit ovat tärkeitä kookospalmun pölyttäjiä.[5]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Birdlife International Luettu 28.11.2007
- ↑ Zoonomen
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- ↑ IUCN
- ↑ Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
