Wikipedia
|
|
| Yleistä |
| Nimi |
Samarium |
| Tunnus |
Sm |
| Järjestysluku |
62 |
| Luokka |
lantanoidi |
| Lohko |
f-lohko |
| Ryhmä |
- |
| Jakso |
6 |
| Tiheys |
7,52×103 kg/m3 |
| Väri |
hopeanvalkoinen |
| Löytövuosi, löytäjä |
1853, Jean Charles Galissard de Marignac |
| Atomiominaisuudet |
| Atomipaino |
150,362 amu |
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) |
185 (238) pm |
| Kovalenttisäde |
166 pm |
| Orbitaalirakenne |
[Xe] 4f6 6s2 |
| Elektroneja elektronikuorilla |
2, 8, 18, 24, 8, 2 |
| Hapetusluvut |
+3, +2 |
| Fysikaaliset ominaisuudet |
| Olomuoto |
kiinteä |
| Sulamispiste |
1345 K (1072 °C) |
| Kiehumispiste |
2067 K (1794 °C) |
| Höyrystymislämpö |
165 kJ/mol |
| Sulamislämpö |
8,62 kJ/mol |
| Äänen nopeus |
2130 m/s 293,15 K:ssa |
| Muuta |
| Elektronegatiivisuus |
1,17 (Paulingin asteikko) |
| Ominaislämpökapasiteetti |
0,197 kJ/kg K
|
| Tiedot normaalipaineessa |
Samarium (lat. samarium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sm ja järjestysluku 62. Samarium on harvinainen metalli, joka on väriltään hopeanvalkoinen. Sen sulamispiste on 1099 K ja kiehumispiste 2067 K. Sen moolimassa on 150,36 u ja tiheys 7500 kg/m³. Samariumin elektronegatiivisuus on 1,17. Jaksollisessa järjestelmässä samarium on prometiumin ja europiumin välissä. Samarium löydettiin vuonna 1853 ja eristettiin Pariisissa 1879. Samarium ei esiinny puhtaana luonnossa, mutta se on osana monissa mineraaleissa. Samariumilla on neljä vakaata isotooppia: Sm-144, Sm-150, Sm-152 ja Sm-154 sekä kolme radioisotooppia: Sm-147, Sm-148 ja Sm-149.
