Saimaan kanava

Wikipedia

Saimaan kanava (ven. Сайменский канал, Saimenski kanal) on Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen yhdistävä vesistöreitti. Saimaan kanavan Suomen puoleisen osan pituus on 23,3 km, Venäjän puoleisen 19,6 km ja kokonaispituus 43 km; kanavan Suomen puoleinen osa kuuluu kokonaisuudessaan Lappeenrannan kaupunkiin. Kokonaisputous Saimaalta Suomenlahdelle on keskimäärin 75,7 m ja se on porrastettu kahdeksalla sululla, joiden putouskorkeudet vaihtelevat 5,5 metristä 12,4 metriin. Kanavan ylitse johtaa seitsemän avattavaa ja kuusi kiinteää siltaa. Kanava on 50-60 metriä leveä ja enintään kuusi metriä syvä.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Vuokra-alue 3 Kanavan sulut 4 Käyttäjät 5 Katso myös 6 Aiheesta muualla 7 Lähteet

[muokkaa] Historia

Kanavayhteyttä Saimaan järvialueen ja meren välille oli yritetty saada jo 1500-luvun alussa ja uudelleen 1600-luvun alussa, mutta nämä yritykset eivät johtaneet tulokseen. Ajatus jäi kuitenkin elämään, mutta vasta kun ns. Vanha Suomi v. 1812 liitettiin muun Suomen yhteyteen, olivat sekä valtiolliset että taloudelliset olot hankkeelle suotuisat. Kanavakysymys nousikin tällöin voimakkaasti esille. Useat taloudelliset ja tekniset selvitykset komitea- ja asiantuntijavaiheineen sekä voimakkaat kannanotot kanavan rakentamisen puolesta ja vastaan löivät tuolloin leimansa asian käsittelyyn.

Monet tunnetut aikalaiset edistivät toiminnallaan tämän suurtyön aloittamista. Mm. kansallinen herättäjä J.V. Snellman näki kanavan rakentamisen tärkeäksi ja julkaisi Saimaa-lehdessään laajoja kirjoituksia, jotka käsittelivät tulevan Saimaan kanavan merkitystä Itä-Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Ensimmäisen 28 sulkukammiota sisältäneen Saimaan kanavan rakentaminen alkoi toukokuussa 1845. Se oli aikanaan suurin Suomessa toteutettu rakennustyömaa, jolla oli jo sinällään suuri taloudellinen vaikutus. Työmaalla käytettiin apuna ulkomaisia, lähinnä ruotsalaisia asiantuntijoita, sillä Venäjällä ei ollut aikaisemmin rakennettu kanavia kiviseen ja mäkiseen maastoon. Ruotsissa oli hiljattain rakennettu Götan ja Trollhättanin kanavat, joita käytettiin esikuvina. Louhintatöissä käytettiin Suomessa ensimmäistä kertaa ruutia.

Kanava vihittiin käyttönsä 7. syyskuuta 1856. Saimaan kanava ylitti siihen kohdistetut odotukset ja siitä tuli heti turistinähtävyys. Se muodostui Itä-Suomen talouden elvyttäjäksi, jota varten se oli rakennettukin. Kanavatyömaan kokonaiskustannukset olivat olleet kolme miljoonaa ruplaa, joka oli enemmän kuin valtion silloinen vuosibudjetti ^[1]. Taloudellisesti kanava oli varsin kannattava yritys ja sen laskettiin maksaneen itsensä vajaassa 25 vuodessa. Vaikka kanavataksoja laskettiinkin, oli vuotuinen ylijäämä huomattava. Nykyään kanava on kannattava vain epäsuorasti kerrannaisvaikutustensa kautta ^[1].

Vilkkaan liikenteen takia kanavan kapasiteetin rajat alkoivat tulla 1900-luvulla vastaan. Huippuvuonna 1923 kanavan läpi kulki 13.000 alusta ja yli miljoona tonnia tavaraa ^[1]. 1927 aloitetusta kanavan toisesta rakentamisesta oli saatu valmiiksi hieman alle kaksi viidesosaa^[1] kun vuonna 1939 talvisota syttyi ja työt keskeytyivät. Sodan jälkeinen uusi valtakunnanraja katkaisi Saimaan kanavan siten, että puolet siitä jäi Neuvostoliiton puolelle. Jatkosodan aikana kanava oli käytössä vuodesta 1942 aina kesään 1944, kunnes suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään valtaamastaan neuvosto-osasta. Heti sodan jälkeen aloitettiin Neuvostoliiton kanssa neuvottelut kauttakulusta kanavassa, mutta vuokrasopimus solmittiin vasta Urho Kekkosen toimiessa tasavallan presidenttinä. Kanavan kolmas rakentaminen pääsi alkamaan vuonna 1963. Kanavaa oli laajennettava laivakokojen suurentumisen takia ja nykyisin käytössä oleva kanava vihittiin käyttöön 5. elokuuta 1968. Nykyisen sopimuksen mukaan kanavan Venäjän puoleisen alueen vuokra-aika päättyy 26. elokuuta 2013. Neuvottelut Saimaan kanavavyöhykkeen vuokraamisen jatkamisesta ovat kesken. Suomi on luopumassa Ravansaaren vuokraamisesta, koska sitä ei ole tarvittu jälleenlastauspaikkana tukinuiton lakattua. ^[2]

[muokkaa] Vuokra-alue

Alun perin Neuvostoliitolta, nykyään Venäjältä Suomelle vuokrattu alue kattaa kattaa kanavan lisäksi maata kanavan molemmin puolin noin 30 metriä paitsi sulkujen ja siltojen kohdalla 200 metriä. Lisäksi vuokra-alueeseen kuuluu Nuijamaan ja Juustilan välisen tien ja kanavan välillä oleva maa-alue sekä tavaroiden jälleenlastausta ja varastoimista varten Ravansaari.

[muokkaa] Kanavan sulut

Nykyisen Saimaan kanavan sulut ovat Suomenlahdelta tultaessa (putouskorkeus):

• Venäjän puolella:
  • Juustila (ven. Брусничное, Brusnitšnoje) (10,0 m)
  • Särkijärvi (Искровка, Iskrovka) (11,4 m)
  • Rättijärvi (Светочное, Svetotšnoje) (5,5 m)
  • Lietjärvi (Ильистое, Iljistoje) (10,2 m)
  • Pälli (Пялли) (11,7 m)

• Suomen puolella:
  • Soskua (8,3 m)
  • Mustola (7,2 m)
  • Mälkiä (12,4 m)

[muokkaa] Käyttäjät

Venäjän puoleista osaa Saimaan kanavasta saavat käyttää venäläiset alukset ja muut suomalaiset alukset paitsi sota-alukset. Ulkomaisten rahti- ja huvialusten liikennöinti on myös sallittua. Matkustajia saavat siellä kuljettaa vain suomalaiset ja venäläiset alukset sekä ulkomaiset huvialukset. Sotilaallisen materiaalin kuljettaminen on sallittua vain venäläisille aluksille Venäjän puoleisella kanavaosuudella samoin kuin yksinomaan venäläisten sota-alusten liikennöinti.

Purjeveneet saavat kulkea Saimaan kanavassa vain purjeet koottuina joko konevoimalla tai hinauksessa.

Toukokuussa 2007 Suomi ja Venäjä neuvottelivat Saimaan kanavan vuokrasopimuksesta. Nykyisen sopimuksen, joka umpeutuu vuonna 2013, vuokrasumma on 300 000 euroa vuodessa. Vuonna 2006 Saimaan kanavan tavarakuljetuksia oli 2,1 miljoonaa tonnia, josta noin 40% on raakapuuta. Kanava ja sitä ympäröivä alue vuokrattiin vuonna 1963 Neuvostoliitolta 50 vuodeksi.

Kanavassa saavat ilman erikoislupaa liikennöidä alukset, joiden mitat ovat enintään seuraavat:

• Pituus: 82,50 m
• Leveys: 12,60 m
• Syväys: 4,35m
• Maston korkeus veden pinnasta: 24,50 m
• Hinattavan aluksen syväys saa kuitenkin olla 4,50m

Ylisuurille aluksille on haettava erikoislupa. Luvat myöntää Järvi-Suomen merenkulkupiiri.

Suurin sallittu nopeus kanavauomassa on 9 km/h laivoille, joiden syväys ylittää 3,9 m. Tätä pienemmällä syväydellä kulkevilla laivoilla nopeus on porrastettu 9-18 km/h aluksen syväyden ja väylän mitoituksen mukaan. Kanavan sulkuosuuden (Mälkiä-Juustila) kauttakulkuaika on 5-8 tuntia riippuen liikenteen vilkkaudesta ja aluksen koosta.

[muokkaa] Katso myös

• Saimax - Nykyisessä Saimaan kanavassa liikennöimään tarkoitettu alustyyppi
• Höyrylotja - Vanhassa Saimaan kanavassa liikennöimään tarkoitettu alustyyppi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Virtuaalinen matka Saimaan kanavalle (Etelä-Karjalan museo)
• Saimaan kanava (Merenkulkulaitos)
• Sopimus Saimaan kanavan ja Malyi Vysotski -saaren (Ravansaaren) vuokraamisesta (FINLEX 40/1963)
• Yle, Elävä arkisto: Saimaan kanava ennen talvisotaa
• Liikennöinti Saimaan kanavassa (Merenkulkulaitos)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3} Kyösti Isosaari: Saimaan kanava: Sululta sululle. Tekniikan maailma, 2007, nro 11, s. 58-62.
2. ↑ Urpo Laaninen: Suomi toivoo Saimaan kanavan vuokrasopimusta vuoden lopulla 22. elokuuta 2006. Etelä-Saimaa. Viitattu 1. kesäkuuta 2007.