Raiskaus

Wikipedia

Raiskaus eli väkisinmakaaminen on sukupuoliyhteyteen, kuten emätin- tai anaaliyhdyntään pakottamista. Perinteisesti raiskaukseksi on käsitetty naisen tai tytön pakottaminen vasten tahtoaan seksuaaliseen kanssakäymiseen miehen kanssa. Nykyaikana raiskauksen uhriksi voidaan määritellä myös mies tai poika ja tekijäksi myös nainen tai tyttö. Tekijän ja uhrin ei tarvitse olla eri sukupuolta, vaan myös homoseksuaalisia raiskaajia on olemassa, vaikka tilastollisesti he ovat suhteellisen marginaalinen ilmiö^lähde?.

Sisällysluettelo 1 Sanan tausta 2 Teon motiivi 3 Raiskauksen seuraukset uhrille 4 Raiskaukset Suomessa 4.1 Virallinen määritelmä rikoslaissa 4.2 Tilastotietoa raiskauksista 4.3 Tilastotietoa tuomioista 5 Lähteet

[muokkaa] Sanan tausta

Sana raiskaus merkitsi alun perin pilaamista ja turmelua. Raiska tarkoitti erilaisia pilalle menneitä esineitä ja ihmisiä. Sanat raihnas, roju ja raju lienevät samaa kantaa. Vanhassa kielenkäytössä avioliiton ulkopuolinen naisen makaaminen oli naisen pilaamista eli raiskaus riippumatta siitä, tehtiinkö se väkisin.

[muokkaa] Teon motiivi

Raiskaajien motiiveista vallitsee erilaisia näkemyksiä. Erityisesti feministiset tutkijat ovat esittäneet raiskauksessa olevan kyse ennen kaikkea vallankäytöstä ja uhrin kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä. Eräät evoluutiopsykologit ovat puolestaan väittäneet, että raiskaus on ensisijaisesti seksuaalisen halun toteuttamista, mitä on katsottu ilmentävän sen, että raiskauksen uhrit ovat yleensä sukukypsässä iässä olevia naisia.

Raiskaus on ollut monesti myös osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen.^[1] Esimerkiksi antiikin Kreikassa myös miehiä joukkoraiskattiin taisteluissa miesten toimesta. Ruotsissa on annettu myös naisille tuomioita miesten raiskaamisesta^lähde?.

[muokkaa] Raiskauksen seuraukset uhrille

Raiskauksen uhrit kokevat usein traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, joskus jopa koko loppuelämänsä ajan. Henkiset seuraukset ovat yleensä kulttuurisidonnaisia, mutta yleensä koetaan häpeää ja vihaa, josta usein seuraa masennusta. Uhrit ovat käytännössä aina psykologisen hoidon tarpeessa. Joissain kulttuureissa raiskatut saatetaan syyllistää ja syrjäyttää yhteisöstä. Näin esimerkiksi arabimaissa, joissa raiskattu nainen saatetaan surmata suvun kunnian nimissä.

Raiskattu nainen voi tulla teon seurauksena raskaaksi. Raiskauksen uhri saattaa saada myös sukupuolielinten vaurioita, kuten anuksen ja emättimen repeämiä tai saada sukupuolitauteja.

[muokkaa] Raiskaukset Suomessa

Rikoslaissa on määritelty raiskaus sukupuoliyhdynnäksi, johon uhri pakotetaan. Sukupuoliyhdynnäksi lasketaan "sukupuolielimellä tapahtuva tai sukupuolielimeen kohdistuva tunkeutuminen toisen kehoon."^[2] Laki tuntee kolme raiskauksen muotoa, jotka ovat lievimmin rangaistavasta alkaen pakottaminen sukupuoliyhteyteen, raiskaus ja törkeä raiskaus. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen ei välttämättä edellytä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi kiristykseen ja täten muistuttaa joskus enemmän seksuaalista hyväksikäyttöä, kuin varsinaista raiskausta. Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon, jos kyseessä ei ole yhdyntä vaan lievempi teko. Ennen vuoden 1998 lainmuutosta lakiteksteissä käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta.

Ennen vuotta 1994 avioliiton sisäinen raiskaus ei ollut rikos Suomessa.^[3]

[muokkaa] Virallinen määritelmä rikoslaissa

20 luku. Seksuaalirikoksista

1 §. Raiskaus. Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka saatettuaan toisen tiedottomaksi taikka pelkotilaan tai muuhun sellaiseen tilaan, jossa hän on kykenemätön puolustamaan itseään, käyttämällä puolustuskyvyttömyyttä hyväkseen on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Yritys on rangaistava.

2 §. Törkeä raiskaus. Jos raiskauksessa

1. aiheutetaan tahallisesti toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,

2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,

3. rikos tehdään erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai

4. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla

ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

3 §. Pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen tuomitaan myös se, joka muulla kuin 1.§:n 1. momentissa mainitulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen.

Yritys on rangaistava.

4 §. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1.§:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

[muokkaa] Tilastotietoa raiskauksista

Läheskään kaikkia raiskauksia ei ilmoiteta poliisille. Eräässä tutkimuksessa yli 4000 suomalaista naista kertoi joutuneensa pakotetuksi seksiin viimeisen kuluneen vuoden aikana.^[4] Luvussa ei ole mukana avio- ja tai avomiehen tekemiä raiskauksia.

Poliisille tehdyistä raiskausilmoituksista suurin osa ei johda syytteeseen oikeudessa. Poliisille ilmoitettujen raiskauksien määrä on noussut tasaisesti 1950-luvun alusta lähtien. Merkittävä lisäys ilmoitettujen raiskausten määrässä tapahtui 1960-luvun puolivälissä.

Nykyisin poliisille ilmoitetaan hieman yli 500 raiskausta vuodessa. Vuodesta 1993 raiskaajaksi epäillyt on tilastoitu etnisen taustan perusteella. Syntyperäisten suomalaisten osuus raiskausepäillyistä on ollut noin 80 prosenttia, loput ovat ulkomaalaistaustaisia (ulkomaan kansalaisia tai Suomen kansalaisia, joiden syntymämaa on jokin muu kuin Suomi).^[5]

Ulkomailla syntyneiden osuus poliisin tietoon tulleista raiskauksista Helsingissä on yli 40 prosenttia. Tässä luvussa on mukana myös muualla kuin Helsingissä asuvat raiskauksesta epäillyt. Ulkomailla syntyneiden osuus Helsingin väestöstä on 8,3 prosenttia.^[6]

[muokkaa] Tilastotietoa tuomioista

Raiskauksesta tuomittiin Suomessa vuonna 2002 yksittäisrikoksena 23 tapausta. Näistä 11 (48 %) sai ehdollisen tuomion ja 12 (52 %) ehdottoman. Ehdollisten keskipituus oli 16,2 kuukautta ja ehdottomien 18,8 kuukautta.

Törkeästä raiskauksesta tuomitaan harvemmin. Vuosina 2000–2002 tuomittiin päärikoksena (ei siis yksittäisrikoksena) 21 tapausta, joista yhdessä tuomio oli ehdollinen ja lopuissa ehdoton. Ehdollisen pituus oli 22 kuukautta ja ehdottomien keskimääräinen pituus 47,6 kuukautta.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen eli raiskauksen lievästä muodosta tuomittiin vuonna 2002 yksittäisrikoksena 5 ihmistä. Kaikkien tuomiot olivat ehdollisia ja niiden keskipituus oli 6,3 kuukautta. Päärikoksena vuosina 2000–2002 taas tuomittiin pakottamisesta sukupuoliyhteyteen yhteensä 24 tuomiota. 2 näistä oli ehdottomia ja 22 ehdollisia. Ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta.

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittiin päärikoksena vuosina 2000–2002 yhteensä 45 tuomiota. Näistä 9 oli ehdottomia, 1 yhdyskuntapalvelua, 22 ehdollisia ja 13 sakkoja. Ehdollisten keskimääräinen pituus oli 4,9 kuukautta ja ehdottomien 9,4 kuukautta.

[muokkaa] Lähteet