Partisaani
Wikipedia
Partisaani on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään. Mikäli partisaani taistelee maansa puolesta vierasta miehittäjää vastaan, häntä useimmiten nimitetään sissiksi tai vastarintataistelijaksi; mikäli hän taistelee maansa laillista hallitusta tai sen siviilejä vastaan, häntä kutsutaan quislingiksi tai terroristiksi. Usein raja partisaanien, vallankumouksellisten ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä on hämärtynyt, varsinkin monissa sisällissodissa.
Koska partisaanit pääsääntöisesti eivät kanna minkään taisteluorganisaation univormua tai tunnuksia, Geneven sopimus ei koske partisaaneja, ja varsinkin toisessa maailmansodassa kiinnisaadut partisaanit oli tapana teloittaa suoralta kädeltä ilman oikeudenkäyntiä. [1] Partisaani-iskut kohdistuvat usein, varsinkin sisällissodassa, vihollisosapuolen siviiliväestöä kohtaan.
Kuuluisiksi ovat tulleet toisessa maailmansodassa neuvostopartisaanit, Ranskan vastarintaliike ja Jugoslavian partisaanit, kuten serbien četnikit ja puolisotilaalliset joukot 1990-luvulla sekä Titon johtamat kommunistipartisaanit toisessa maailmansodassa. Italialaiset kommunistiset partisaanit pidättivät ja teloittivat Benito Mussolinin tämän yrittäessä paeta rakastajattarensa kanssa Sveitsiin. Toisen maailmansodan jälkeen sana partisaani olikin kommunistisia toimijoita tarkoittava, etenkin Neuvostoliiton virallisessa kuvauksessa Suuresta isänmaallisesta sodastaan.
Toisaalta myös Viron metsäveljet -järjestön voidaan katsoa olleen partisaaneja - tosin se on jo tulkinnan kohtuullisen vapaata venyttämistä; metsäveljien suhteellisen harvinaiset aseelliset toimet kohdistuivat (toisin kuin partisaaneilla) yksinomaan järjestäytyneitä asevoimia vastaan eli he olivat pikemminkin vapaustaistelijoita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi ja partisaanit
Partisaaneja voidaan myös lähettää vihollisvaltion rajan taakse. Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät lukuisia hyökkäyksiä Suomen alueelle surmaten lukuisia siviilejä. Yksi tällainen oli muun muassa Inarin Laaniojan partisaanihyökkäys 4. heinäkuuta 1943.
Partisaanien kiinni saaminen oli työlästä ja vaarallista, koska sangen monilla oli taipumus räjäyttää itsensä ja vangitsijansa käsikranaatin tai kasapanoksen avulla vangitsemisen tapahtuessa - kolkko varhaisnäytös näiden päivien itsemurhaiskuille.[2]
Oikeustieteen tohtori Jukka Lindstedtin väitöskirjasta ilmenee, että suomalaiset tulkitsivat kiinnisaatujen partisaanien ja desanttien asioita sangen väljästi: siviilipuvun päällä ollut lumi- tai maastopuku oli jopa raskauttava tekijä, mutta jos asuun liittyi lumi- tai maastotakin kauluksessa ollut sirppi- ja vasaratunnus tai lakissa oli punatähtikokardi, asu saatettiin tulkita sotilaspuvuksi; näin eritoten siksi, että talvisodassa suomalaisten sotilaiden enemmistö joutui käyttämään ns. malli Cajanderia, eli siviilipukua jossa oli vain kokardi päähineessä; näin siksi, että valtiolla oli aivan alkuaikoina mahdollisuus antaa joka miehelle vain sotilaspuvun housut, vyö ja kokardi.[3];[4] myöhemmin varustetilanne parani.
Itse asiassa useimmat maaseudulta tulleet asevelvolliset tai suojeluskuntalaiset käyttivät mieluummin omia vahvoja ja lämpimiä metsätyövaatteitaan kuin tyköistuvaa ja siis varsin kylmää armeijan pukua. Asia olikin tuolloin lähes yhdentekevä, koska asun päälle tuli lumipuku tai -viitta.
[muokkaa] Sanan tausta
"Partisan" eli "Parti-Saan" on kahden farsin kielen sanan yhdistelmä: Saan tarkoittaa samanlaista ja Parti kuvaa erästä Persian nk. arjalaisista kansoista.lähde? Partit saivat epäsymmetrisellä sodankäynnillään maansa vapaaksi Seleukidien vallasta. He jatkoivat "partisaanitaktiikan" käyttöä ja vapauttivat sillä maansa pohjoisosan roomalaisten ja muiden miehittäjien vallasta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221
- ↑ Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta
- ↑ Tuntematon sota : uusia ja yllättäviä tapahtumia talvi- ja jatkosodan vuosilta
- ↑ Lindstedt, Jukka: Kuolemaan tuomitut: kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana; oikeustieteen väitöskirja 1999. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, ISSN 0356-7206 ; n:o 221
