Pannonhalman benediktiiniluostari

Wikipedia

Ilmakuva Pannonhalman luostarista.

Pannonhalman benediktiiniluostari on Unkarin vanhimpia historiallisia monumentteja. Se sijaitsee Pannonhalman kunnassa Unkarin luoteisosassa. Vuonna 996 perustettu luostari on nykyään osa UNESCOn maailmanperintöluetteloa.

Nykyään luostarikompleksissa asuu noin 50 munkkia. Rakennusryhmään kuuluu basilika kryptineen, pylväskäytävän ympäröimä luostarinpiha, 360 000 teosta käsittävä kirjasto, barokkiaikainen ruokasali ja laaja taidekokoelma. Luostarissa säilytetään myös yhä vanhinta unkarinkielistä dokumenttia: vuodelta 1055 olevaa Tihanyn benediktiiniluostarin perustamisasiakirjaa.

[muokkaa] Historia

Luostarin kirjastoa

Unkarin prinssi Géza perusti luostarin vuonna 996 ensimmäiseksi unkarilaiseksi benediktiiniluostariksi. Luostari perustettiin Pyhän Martinuksen kunniaksi. Gézan poika Tapani I:nen lahjoitti maat ja antoi luostarinoikeudet. Luostarin ensimmäiset rakennukset tuhottiin ja rakennettiin uudelleen vuonna 1137. Basilikan pylväät ja varhaisgotiikka edustava holvi rakennettiin 1200-luvulla käyttäen entisen kirkon seiniä. Vuonna 1486 kuningas Matias Corvinus jälleenrakennutti basilikan goottilaisella tyylillä.

Osmanien tunkeuduttua Eurooppaan 1500-luvulla luostari muutettiin linnoitukseksi. Suleiman Suuren lyötyä unkarilaisten joukot elämä luostarissa vaikeutui ja munkit joutuivat jättämään pahoin vaurioituneen rakennuksen vuonna 1575. Yhteisö palasi lusotariin vasta vuonna 1638. Luostarin barokkirakennukset, kuten ruokasali, rakennettiin 1700-luvulla. Nykyisen muotonsa luostari sai 1832, jolloin uusklassinen kirjasto ja torni valmistuivat.

Vuoden 1945 jälkeen kommunistinen Unkarin valtio takavarikoi benediktiinäläisten omaisuudet ja sääntökunnan johtamat koulut. Omaisuus palautettiin vasta kommunismivallan päätyttyä.