Mika Myllylä
Wikipedia
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Miesten maastohiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Nagano 1998 | 30 km (p) | |
Hopeaa | Lillehammer 1994 | 50 km (p) | |
Pronssia | Lillehammer 1994 | 30 km (v) | |
Pronssia | Lillehammer 1994 | 4 × 10 km | |
Pronssia | Nagano 1998 | 10 km (p) | |
Pronssia | Nagano 1998 | 4 × 10 km | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Trondheim 1997 | 50 km (p) | |
Kultaa | Ramsau 1999 | 10 km (p) | |
Kultaa | Ramsau 1999 | 30 km (v) | |
Kultaa | Ramsau 1999 | 50 km (p) | |
Hopeaa | Trondheim 1997 | takaa-ajo | |
Hopeaa | Trondheim 1997 | 4 × 10 km | |
Hopeaa | Ramsau 1999 | takaa-ajo | |
Pronssia | Thunder Bay 1995 | 10 km (p) | |
Pronssia | Trondheim 1997 | 10 km (p) |
Mika Kristian Myllylä (s. 12. syyskuuta 1969 Haapajärvi) on Suomen menestyneimpiä mieshiihtäjiä. Hän voitti olympiakultaa perinteisen 30 km:lla Naganossa 1998 ja neljä maailmanmestaruutta, joista kolme Ramsaun MM-hiihdoissa 1999. Yhteensä Myllylä voitti urallaan kuusi olympiamitalia ja yhdeksän MM-mitalia. Myllylä oli aktiivisena vuosina 1991–2005.
Myllylä oli yksi niistä suomalaishiihtäjistä, jotka jäivät kiinni dopingtestissä Lahden MM-hiihdoissa 2001. Hän ei kilpailukieltonsa jälkeen onnistunut tekemään paluuta maajoukkueeseen ja lopetti uransa kauden 2004-2005 jälkeen. Seuratasolla Myllylä edusti Haapajärven Kiilaa ja uransa viimeisinä vuosina Joutsan Pommia.
Mika Myllylä on ollut naimisissa Suvi Myllylän kanssa ja heillä on kolme lasta. Myllylät erosivat vuonna 2007. [1] Myllylästä, Jari Isometsästä ja Harri Kirvesniemestä käytettiin heidän aktiiviaikanaan nimikettä "karpaasit".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kansainvälinen ura
Ensimmäiseen maailmancupin osakilpailuun Myllylä osallistui joulukuussa 1991. Samana talvena hänet valittiin myös Suomen joukkueeseen Albertvillen olympialaisiin, jossa hänen paras sijoituksensa oli 14:s perinteisen 10 km:lla. Alkutalvesta 1992-1993 Myllylä sijoittui maailmancupin osakilpailussa Ramsaussa neljänneksi, mutta Falunin MM-hiihdoissa hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi 17:s sija, jälleen perinteisen 10 km:lla.
Kaudella 1993-1994 Myllylä löi itsensä kansainväliselle huipulle. Alkutalvesta hän sijoittui kahdesti palkintokorokkeelle maailmancupissa, ja Lillehammerin olympialaisissa hän oli Suomen menestynein mieshiihtäjä. Myllylä voitti kaksi henkilökohtaista mitalia: olympiahopeaa perinteisen 50 km:lla ja -pronssia vapaan 30 km:lla. Lisäksi hän oli mukana Suomen pronssia voittaneessa viestijoukkueessa.
Thunder Bayn MM-hiihdoissa 1995 Myllylä voitti pronssia perinteisen 10 km:lla ja oli takaa-ajokilpailun neljäs. Kausi 1995-1996 oli välivuosi arvokisojen osalta ja Myllylä sijoittui maailmancupissa vain kertaalleen palkintokorokkeelle; lopputuloksissa hän oli 14:s. Alkutalvesta 1996-1997 Myllylä voitti ensimmäiset maailmancupin osakilpailut. Trondheimin MM-hiihdot Myllylä aloitti sijoittumalla 10:nneksi vapaan 30 km:lla, mutta perinteisen 10 km:lla hän voitti pronssia ja tämän jälkeisessä takaa-ajossa hän nousi MM-hopealle. Hän oli mukana myös Suomen hopeaa voittaneessa viestijoukkueessa. Kilpailujen päätösmatkalla, perinteisen 50 km:lla hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vajaan minuutin erolla Erling Jevneen. Maailmancupin kokonaistilanteessa Myllylä sijoittui toiseksi Björn Dählien jälkeen. Myllylä palkittiin Vuoden urheilijana 1997.
Myllylä aloitti kauden 1997-1998 vaihtelevasti, mutta voitti myös yhden maailmancupin osakilpailun. Naganon olympialaiset Myllylä aloitti voittamalla kovassa lumisateessa käydyn perinteisen 30 km:n kilpailun ylivoimaisesti, puolentoista minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Erling Jevneen. Hän voitti kisoissa myös jälleen pronssia perinteisen 10 km:lla sekä Suomen viestijoukkueessa. Maailmancupkausi 1998-1999 alkoi Myllylältä vaisuhkosti, mutta ennen Ramsaun MM-hiihtoja hän voitti maailmancupin osakilpailun. MM-hiihdoissa Myllylä voitti henkilökohtaisella tasolla lähes kaiken mahdollisen: maailmanmestaruudet vapaan 30 km:lla, perinteisen 10 km:lla ja 50 km:lla. Lumisateisessa takaa-ajokilpailussa Myllylä taipui loppusuoralla Norjan Thomas Alsgaardille ja otti hopeaa. Maailmancupissa Myllylä sijoittui lopulta kolmanneksi. Hänet palkittiin jälleen Vuoden urheilijana.
Arvokisojen välikautena 1999-2000 Myllylä kilpaili maailmancupissa harvakseltaan, vaikka voittikin yhden osakilpailun. Alkukaudesta 2000-2001 Myllylä voitti osakilpailun Davosissa ja oli yksi ennakkosuosikeista ennen Lahden MM-hiihtoja. Myllylä kuitenkin sairastui ennen kilpailuja eikä osallistunut perinteisen 15 km:n avausmatkalle. Takaa-ajon ensimmäisellä osuudella, 10 km:n perinteisellä Myllylä oli nopein, mutta tästä ei jaettu mitaleja eikä Myllylä osallistunut kilpailun ratkaisevalle vapaan osuudelle. Hän ei osallistunut myöskään 30 km:lle, mutta ankkuroi Suomen miehet viestikultaan. Mitali kuitenkin hylättiin, kun Janne Immonen jäi kiinni Hemohesin käytöstä. Lopulta Myllylä jäi myös itse kiinni samasta aineesta, kun koko Suomen joukkue testattiin, ja hänelle langetettiin kahden vuoden kilpailukielto. Myllylä ilmoitti tämän jälkeen lopettavansa kilpahiihtämisen ja pyysi rikettään anteeksi Suomen kansalle osoitetussa testamentissa.[2]
[muokkaa] Uran jälkeinen elämä
Kilpailukieltonsa jälkeen Myllylä kuitenkin palasi kilpaladuille, muttei tehnyt paluuta maajoukkueeseen eikä kansainväliselle huipulle. Hän voitti kuitenkin muutaman suomenmestaruuden ennen kuin lopetti uransa lopullisesti kauden 2004-2005 jälkeen.
Myllylä työskenteli oululaisessa metsästys- ja ulkoiluvaatteita myyvässä Erätukussa vuonna 2006 hetken ja teki yrityksen toimintaa tunnetuksi.[3] Vuoden 2008 tammikuussa Myllylä sai oikeussalissa kolme kuukautta ja 10 päivää ehdollista vankeutta sekä 40 päiväsakkoa (520 euroa). Tuomioon kuului myös kahdeksan kuukauden ajokielto. Hänen katsottiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, tavalliseen rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta sekä kahteen väärän lausuman yllytysyritykseen viranomaismenettelyssä.[4]
Hämeenlinnan kaupunginteatteri teki näytelmän "Riisuttu mestari" Myllylän tarinasta, joka perustui samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan, joka ilmestyi Lahden doping-skandaalin jälkeen. Näytelmän dramatisoi ja ohjasi Hannu Matti Tyhtilä ja sen ensi ilta oli 21. helmikuuta 2008. [5]
[muokkaa] Saavutuksia
[muokkaa] Olympialaiset
- 1994 Lillehammer, Norja
- hopea, 50 km (P)
- pronssi, 30 km (V)
- pronssi, 4x10 km viesti
- 1998 Nagano, Japani
- kulta, 30 km (P)
- pronssi, 10 km (P)
- pronssi, 4x10 km viesti
[muokkaa] MM-hiihdot
- 1995 Thunderbay, Kanada
- pronssi, 10 km (P)
- 1997 Trondheim, Norja
- kulta, 50 km (P)
- hopea, takaa-ajo
- pronssi, 10 km (P)
- hopea, 4x10 km viesti kisa
- 1999 Ramsau, Itävalta
- kulta, 30 km (V)
- kulta, 10 km (P)
- hopea, 25 km (V) takaa-ajo
- kulta, 50 km (P)
[muokkaa] SM-hiihdot
- 23 suomenmestaruutta
[muokkaa] Viitteet
- ↑ http://www.iltalehti.fi/viihde/200708306524683_vi.shtml Mika Myllylä luottavaisena tulevaan, 31. syyskuuta 2007, Iltalehti.fi
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/mmhiihto/2001/03/49771
- ↑ Helsingin Sanomat 24.5.2006. Mika Myllylä ulkoiluvaateyhtiö Erätukun leipiin.
- ↑ Iltalehti [1]
- ↑ Helsingin Sanomat 14.11.2007. Mika Myllylän tarina teatteriksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- YLE:n urheilun mediasali: Myllylän haastattelu marraskuussa 2005
- YLE Elävä arkisto: Mika Myllylän kiirastuli
- Myllylä, Mika 2001: Riisuttu mestari. Helsinki. Tammi. 318 s. ISBN 951-31-2353-7.
1956: Veikko Hakulinen | 1960: Sixten Jernberg | 1964: Eero Mäntyranta | 1968: Franco Nones | 1972: Vjatšeslav Vedenin | 1976: Sergei Saveljev | 1980: Nikolai Zimjatov | 1984: Nikolai Zimjatov | 1988: Aleksei Prokurorov | 1992: Vegard Ulvang | 1994: Thomas Alsgaard | 1998: Mika Myllylä | 2002: Christian Hoffmann |