Lydia Koidula

Wikipedia

Lydia Koidula (24. joulukuuta 1843 – 11. elokuuta 1886), oikealta nimeltään Lydia Emilie Florentine Jannsen, oli virolainen kirjailija ja Viron kansallisrunoilija. Hän oli lisäksi virolaisen sanomalehtityön uranuurtaja.

Lydia Koidula on ainoana virolaisena naisena päässyt seteliin. Tuon setelin arvo on 100 kruunua.

Sisällysluettelo 1 Henkilöhistoria 2 Teoksia 2.1 Suomennettuja teoksia 2.2 Suomentamattomia teoksia 2.3 Koidulaan liittyvää kirjallisuutta 3 Lähteet

[muokkaa] Henkilöhistoria

Lydia Koidula syntyi Vana-Vändrassa sivistyneistöperheeseen vuonna 1843. Hänen isänsä Johann Voldemar Jannsen oli ammatiltaan opettaja, ja tytärkin sai oppia Pärnun tyttökoulussa. Isä toimitti vuosina 1857–1863 kansallisromanttisesti painottunutta Pärnu Postimeestä, joka oli Viron ensimmäinen sanomalehti, ja tytär avusti häntä. Sanomalehtityössä Koidula oppi käyttämään sujuvasti viroa, vaikka perheen kotikieli oli saksa.

Perhe muutti vuonna 1863 Tarttoon, jossa Jannsen ryhtyi julkaisemaan uutta Eesti Postimees -lehteä. Koidulan ensimmäiset runot ilmestyivät tässä lehdessä, ja jo vuonna 1866 ilmestyi hänen esikoiskokoelmansa Waino-Lilled (’Kedon kukkia’). Heti seuraavana vuonna ilmestyi toinen kokoelma Emajõe Öpik (’Emajoen satakieli’), jonka sisältö oli jo vahvasti isänmaallista. Kirjailijanimeksi vakiintui Lydia Koidula. Kaksi kokoelmaa jäivät Koidulan elämän aikana ainoiksi kokonaisiksi kokoelmiksi, mutta hän julkaisi runojaan lehdissä, kokoelmissa ja muissa julkaisuissa.

Vuonna 1869 pidettiin Viron ensimmäiset laulujuhlat, jotka syntyivät Jannsenin aloitteesta ja joille Koidula kirjoitti ensimmäisen vironkielisen näytelmän. Juhlat nostattivat Koidulassa kansallisromantiikka, heimoaatetta ja myös kiinnostusta Suomea kohtaan. Hän ryhtyi kirjeenvaihtoon suomalaisen ystävänsä Antti Jalavan kanssa. Vuonna 1871 Koidula matkusti isänsä ja veljensä kanssa Suomeen viettämään heimokansojen juhlaa. Hän tapasi Jalavan ohella monia suomalaisia kulttuurivaikuttajia: mm. J. V. Snellmanin, Elias Lönnrotin ja Yrjö Koskisen. Matkan jälkeen suhteet Suomeen tosin hiipuivat. Viron poliittiset kiistat masensivat Koidulaa kovasti.

Monta kosintaa torjunut Koidula meni yllättäen naimisiin latvialaisen sotilaslääkärin kanssa vuonna 1873. Avioliitto vei Koidulan Kronstadtiin, jossa hänen aviomiehensä työskenteli. Muutos oli suuri niin kielellisesti kuin kulttuurillisesti. Koidula ei viihtynyt uudessa kotikaupungissaan, ja hänen runoutensa sai melankolisen sävyn. Koidula ei silti lopettanut runoilua, vaan hänen Kronstadtin-aikansa tuotanto on varsin runsas.

Koidulan terveys oli ollut nuoresta asti heikko. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui syöpään, joka vei hänet lopulta hautaan Kronstadtissa vuonna 1886. Koidulan merkitys Viron runoudelle oli kuitenkin suuri, ja hänen arvonsa on vain noussut. Pärnussa sijaitsee runoilijalle omistettu Lydia Koidulan museo ja hänen muistopatsaansa. Lydia Koidulan kuva on myös Viron sadan kruunun setelissä.

[muokkaa] Teoksia

Teoksiin ei ole laskettu mukaan antologioita ja muita kokoelmia.

[muokkaa] Suomennettuja teoksia

• Ojamylläri ja hänen miniänsä (Uusi Suometar 1879) (Ojamõlder ja tema minija, 1863)

[muokkaa] Suomentamattomia teoksia

• Emmajöe Öpik (H. Laakmann 1867)
• Fr. R. Kreutzwaldi ja L. Koidula kirjavahetus 1867–1873 (Eesti Riiklik Kirjastus, 1962)
• Ilus oled, emapind (Tormikiri 2002)
• Kaks juttu (Eesti Kirjanduse Seltsi Koolikirjanduse toimkond 1923)
• Kogutud luuletused (Eesti kirjanduse selts 1925)
• Koidula ja Almbergi kirjavahetus (Eesti kirjanduse selts 1925)
• Koidula kirjad omakseile (1926)
• Kolm juttu ja "Säärane mulk" (Eesti Kirjastus 1944)
• Kreutzwaldi ja Koidula kirjavahetus 1–2 (Eesti kirjanduse selts 1910-1911)
• Luuletused (Eesti Raamat 1969)
• Luuletusi (Tallinna Riiklik Tarbekunsti Instituut 1948)
• Lydia Koidula (1967)
• Meil aia-äärne tänavas (Eesti riiklik kirjastus 1957)
• Minu armsa taadile F.J. Wiedemann 16-maks Septembriks 1880 (H. Laakmann 1880)
• Mu isamaa on minu arm (Eesti Raamat 1978)
• Näidendid (Ilukirjandus ja Kunst 1946)
• Saaremaa onupoeg (1870)
• Särane Mul’k, ehk, Sada wakka tangusoola (1872)
• Teosed 1–2 (Eesti riiklik kirjastus 1957)
• Waino-Lilled (Ch. Assafrey 1866)
• Valik luulet (Ilukirjandus ja Kunst 1948)
• Valitud laulud (ERK 1934)
• Valitud luuletused (1949)
• Väike luuleraamat (Eesti Raamat 1967)

[muokkaa] Koidulaan liittyvää kirjallisuutta

• Kootut teokset julkaistu vuonna 1957
• Kirjeenvaihto julkaistu neljänä niteenä
• Aino Kallaksen tekemä elämäkertaromaani Tähdenlento (1918)
• Arthur Adsonin näytelmä Lauluisa ja kirjaneitsi (1931)
• Hella Vuolijoen näytelmä Koidula (1932)

[muokkaa] Lähteet

• Ester, Viron kansalliskokoelma
• Fennica, Suomen kansallisbibliografia
• Friberg, Maikki 1920: Tieni varrella tapaamia 1. Naisten Ääni, Helsinki.
• Helka, Helsingin yliopiston kirjastot
• Hiltunen, Juhani: Lydia Koidula – Viron kansallisen kevään runoilija ja Suomen sillan rakentaja. Etelä-Saimaa 26.3.2000.
• Lydia Koidula vironkielisessä wikipediassa
• Löytöretkellä Pärnussa. Pärnun kaupunki.