Loma Roomassa
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 Audrey Hepburn ja Gregory Peck |
|
| Ohjaaja | William Wyler |
| Käsikirjoittaja | Dalton Trumbo Ian McLellan Hunter & John Dighton |
| Tuottaja | William Wyler |
| Pääosat | Gregory Peck Audrey Hepburn Eddie Albert |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Ensi-ilta | 1953 |
| Kesto | 118 min |
| Kieli | englanti |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Loma Roomassa on menestyneimpiä romanttisia komedioita. Elokuva ilmestyi vuonna 1953. Elokuvan on ohjannut William Wyler. Elokuva sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, ja se sai kolme Oscar-palkintoa. Audrey Hepburn sai parhaan naispääosan palkinnon. Gregory Peck näytteli miespääosaa, ja sivuroolissa nähtiin Eddie Albert. American Film Institute on valinnut elokuvan kaikkien aikojen neljänneksi romanttisimmaksi elokuvaksi heti Casablancan, Tuulen viemän ja West Side Storyn jälkeen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elokuvan vaikutus
Romanttiselle komedialle poikkeuksellista on elokuvan haikea loppu. Elokuva edusti uudenlaista ajattelua myös ulkokuvausten autenttisuuden suhteen ja aloitti kaukokaipuisten matkailufilmien sarjan. Elokuva tallensi filmille ikuisen kaupungin 1950-lukulaisen nousukauden sykkeen ja toimi katalysaattorina varsinaiselle Vespa-huumalle myös Yhdysvalloissa. Elokuva oli myös Audrey Hepburnin läpimurtorooli, ja hänestä tuli elokuvan myötä yksi 1950- ja 1960-lukujen suurimmista naistähdistä ja muoti-ikoneista.
[muokkaa] Käsikirjoitus
Elokuvan on käsikirjoittanut Dalton Trumbo, joka ei voinut kuitenkaan toimia elokuva-alalla omalla nimellään, sillä hänet oli Hollywoodissa julistettu pannaan epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean (House Un-American Activities Committee, HUAC) leimattua hänet kommunistiksi. Hänen sijaansa alkuteksteissä luki Ian McLellan Hunter, joka vastaanotti myös parhaan elokuvakäsikirjoituksen Oscar-palkinnon Trumbon sijaisena. Trumbon nimi palautettiin elokuvaan vasta vuoden 2003 DVD-painoksessa.
[muokkaa] Juoni
Audrey Hepburn on prinsessa Ann, nimeämättömän eurooppalaisen maan kruununperijätär, joka kiertää Euroopan metropoleja maataan edustamassa. Kulissien takana Ann kuitenkin kärsii prinsessan aikataulutetusta elämästä. Eräänä iltana Roomassa hän saa hysteerisen kohtauksen, johon perheen lääkäri antaa rauhoittavan piikin. Hetken mielijohteesta prinsessa päättää karata palatsista päästäkseen tutustumaan kaupunkiin. Lääkkeen vaikutuksen alaisena hän päätyy unisena ja humalansekaisen oloisena yöksi erään lehtimiehen, Joe Bradleyn (Gregory Peck), asunnolle nukkumaan päänsä selväksi. Ann esittelee itsensä Anyaksi.
Aamulla työpaikallaan lehtimies tunnistaa prinsessan ja tajuaa saavansa siitä jymyjutun. Hän lyö vetoa pomonsa kanssa, että saa tarkoin varjellusta prinsessasta kuvareportaasin aikaiseksi. Joen onnistuu houkutella prinsessa viettämään päivää Rooman kaupungin ravintoloissa, Vespa-ajelulla ja tanssilavalla Tiberin rannalla yhdessä Joen valokuvaajaystävän Irvingin (Eddie Albert) kanssa, joka kuvaa prinsessaa salaa tupakansytytinkamerallaan. Illan tullen Joe ja Ann ovat jo ilmiselvästi rakastuneita toisiinsa. Ann ilmoittaa, että hänen on lähdettävä, eikä Joe yritä estää häntä tietäessään, ettei heillä ole tulevaisuutta. Joe ajaa Annin lähelle palatsia, ja he suutelevat autossa viimeisen kerran, minkä jälkeen Ann poistuu palatsiin. Sen jälkeen Joe ilmoittaa Irvingille, ettei juttua voi julkaista.
Seuraavana päivänä Joe ja Irving tapaavat prinsessa Annin lehdistötilaisuudessa. Joe saa Annin vakuuttumaan, että heidän päivänsä pysyy heidän välisenään salaisuutena, ja Irving antaa ottamansa kuvat Annille muistoksi. He luovat toisiinsa vielä viimeiset merkitsevät katseet, minkä jälkeen Ann poistuu tilaisuudesta. Joe lähtee haikeana kävelemään pois palatsin juhlasalin halki.
[muokkaa] Näyttelijät
[muokkaa] Pääosan esittäjät
 |
Gregory Peck lehtimies Joe Bradley |
Osa kirjoitettiin alun perin Cary Grantille. Grant hylkäsi tarjouksen pitäen itseään jo liian iäkkäänä Hepburnin romanttiseksi vastanäyttelijäksi (studio sai hänet myöhemmin ylipuhuttua elokuvaan Charade.) Peckin sopimus oli tehty pääosan esittäjälle, ja silloin vielä tuntemattoman Hepburnin nimi esiintyi paljon pienemmällä. Kesken kuvausten Peck vaati, että vastanäyttelijättärenkin rooli oli nostettava hänen tasolleen - Hollywoodissa tuiki harvinainen ele. |
 |
Audrey Hepburn prinsessa Ann ('Anya Smith') |
Hepburn sai osan koe-esiintymisessä. Audreyn näyteltyä arvokkaan ja hillityn kohtauksen filmikäsikirjoituksesta ohjaaja huusi "poikki", mutta kameramies jätti pyörimään filmin, josta näkyi, kuinka näyttelijätär yhtäkkiä muuttui eloisaksi keskustellessaan ohjaajan kanssa. Salaa kuvattu pätkä toi hänelle osan elokuvassa. Osaa kuvatusta koefilmistä käytettiin elokuvan teatterilevitysmainoksessa yhdessä muun harjoitusmateriaalin kanssa, jossa Audrey nähdään sovittamassa Annin puvustoa ja leikkaamassa omaa tukkaansa. |
[muokkaa] Sivuosissa
| Eddie Albert | Irving Radovich |
| Hartley Power | Hennessy, Bradleyn pomo toimituksessa (päätoimittaja) |
| Harcourt Williams | prinsessa Annin kotimaan Italian suurlähettiläs |
| Margaret Rawlings | kreivitär Vereberg, Annin kamarineito |
| Tullio Carminati | kenraali Provno |
| Paolo Carlini | Mario Delani, kampaaja |
| Paola Borboni | siivooja |
| Alfredo Rizzo | taksinkuljettaja |
| Laura Solari | sihteeri |
| Gorella Gori | kenkäkauppias |
| Heinz Hindrich | tri. Bonnachoven, Annin kotilääkäri |
| John Horne | vihkiseremonian suorittaja |
| Andrea Esterhazy | lähetystön henkilökuntaa |
| Ugo De Pascale | lähetystön henkilökuntaa |
| Diane Lante | kamarineito |
[muokkaa] Palkinnot
- Oscar-palkinto – paras naispääosa: Audrey Hepburn
- Oscar-palkinto – paras puvustus: Edith Head
- Oscar-palkinto – paras alkuperäinen käsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo
- BAFTA – paras brittiläinen naisnäyttelijä: Audrey Hepburn
- Golden Globe – paras naispääosa draamasta: Audrey Hepburn
- New York Film Critics Circle Awards – paras naispääosa: Audrey Hepburn
- Writers Guild of America – paras komediakäsikirjoitus: Ian McLellan Hunter ja Dalton Trumbo
