Lastikultti

Wikipedia

Lastikultti (engl. cargo cult, suomeksi myös cargo-kultti tai rahtikultti) viittaa eteläisen Tyynenmeren saarilla asuneille alkuasukkaille toisen maailmansodan aikana syntyneeseen kulttuuriin. Alueella sotineet maat tiputtivat lentokoneista ja toivat laivoilla saarille sotilaille tarkoitettuja pakkauksia, joissa oli ruokaa, vaatteita ja erilaisia varusteita, jotka paikalliset asukkaat pian ottivat käyttöönsä enemmän tai vähemmän lahjana jumalilta. Lastikultit vaikuttivat erityisesti Melanesiassa ja Uudessa-Guineassa. Lastikultteja syntyi toisistaan riippumatta saarilla, jotka olivat toisistaan kaukana sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti. Joidenkin lastikulttien koko historia synnystä loppuun on muistissa.

Saarelaiset huomasivat etteivät valkoihoiset valmistaneet tai korjanneet tavaroita itse. Kun jokin tavara oli esimerkiksi korjattava, ne lähetettiin muualle ja uusia tavaroita saapui kaiken aikaa lastina laivoissa ja myöhemmin lentokoneissa. Saarelaiset ajattelivat että lastin alkuperän täytyy olla yliluonnollinen. Lisäksi valkoihoisten toiminta saarilla vaikutti alkuasukkaista "rituaalimenoilta", kun valkoihoiset esimerkiksi rakensivat mastoja, kiinnittivät niihin rautalankoja ja kuuntelivat "pieniä laatikoita". Saarelaisista valkoihoisten käsittämättömät toimet olivat jonkinlainen rituaali, jolla he taivuttelivat jumalat lähettämään heille lastia.

Sodan jälkeen lähetykset ja lentoliikenne loppuivat ja sotilaat lähtivät saarilta. Tämän seurauksena alkuasukkaat alkoivat jäljitellä toimintaa, jolla sotilaat olivat saaneet lentokoneet saapumaan, rakentamalla "lentokenttiä", kaivertamalla puusta kuulokemikrofoneja ja seisomalla pystyttämissään "lennonjohtotorneissa" johtaen koneita. Uskonnolliset rituaalit korvaantuivat soihduilla viittomisella itseraivattujen kiitoteiden päissä.

Lastien mukana tullut kulttuuri korvasi alkuasukkaiden omaa kulttuuria pitkälle heidän pukeutuessaan sotilaiden vaatteisiin ja alkaessaan palvoa lentokoneita omien jumaliensa sijasta. Myöhemmin lastikultti hävisi saarilta, mutta termi elää yhä terminä laajemmalle tavoitehakuiselle toiminnalle, jonka todellista luonnetta ei ymmärretä.

Tässä merkityksessä termi ymmärretään useimmiten parhaiten Richard Feynmanin eräästä puheesta, jossa hän kertoi lastikulttitieteestä. Puhe päätyi luvuksi hänen kirjaansa Surely you're joking, mr. Feynman (Ursa on julkaissut kirjan suomeksi 1998 nimellä Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman! Suomennoksessa on päädytty muotoon rahtikultti-tiede) . Puheessa Feyman toteaa alkuasukkaiden jäljitelleen täsmällisesti sotilaiden toimintaa, mutta lentokoneet eivät siltikään tulleet. Hänen mielestään monessa tieteenteossa jäljitellään myös tarkasti tieteellisen yhteisön rutiineja, vaikka kyseessä onkin näennäistiede.

Perusideana koko lastikulttuurissa siis on, että alkuasukkaat jäljittelevät täysin pragmaattisista syistä toimintaa, jonka luonnetta he eivät yksinkertaisesti ymmärrä. Lastikulttuuri ei myöskään ole mikään täysin edellisen kulttuurin korvaava tuote, vaan luonnollinen jatke alkuasukkaiden muille uskomuksille. Monen itsenäisen, mutta samankaltaisen kultin toisistaan riippumattoman synnyn on arvioita viittaavaan siihen, että ihmisen psykologian yleisellä tasolla on joitakin niihin liittyviä yhteisiä piirteitä. Lastikultit saattavat kertoa jotain myös ihmisen psykologian alttiudesta uskonnolle.