Kultakuume (elokuva)
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Charles Chaplin |
| Käsikirjoittaja | Charles Chaplin |
| Tuottaja | Charles Chaplin |
| Säveltäjä | Charles Chaplin |
| Kuvaaja | Jack Wilson Roland Totheroh |
| Pääosat | Charles Chaplin Mack Swain Tom Murray |
|
|
|
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | United Artist |
| Ensi-ilta | 26. kesäkuuta 1925 |
| Kesto | 82 min |
| Kieli | englanti |
| Ikäraja | Suomessa K-3 |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Kultakuume (The Gold Rush) on vuonna 1925 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäelokuva, jonka ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti Charles Chaplin. Pääosissa olivat Chaplinin ohella Mark Swain, Tom Murray ja Georgia Hale.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoni
Elokuvan alussa mainitaan juonesta: Alaskan suuren kultakuumeen aikana sinne saapui tuhansia miehiä kaikkialta maailmasta. Monet heistä eivät tienneet tulevista vaikeuksista. Pureva kylmyys, ruoan puute ja matkat lumen sekä jään peittämien alueiden halki olivat heitä odottavia ongelmia.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Yukoniin 1800-luvun lopulle ja suuri joukko kullankaivajia saapuu haaveillen paremmasta elämästä. Heidän joukossaan on myös Chaplinin esittämä Kulkuri. Kulkuri eksyy lumimyrskyn aikana ja hakeutuu suojaan mökkiin, jossa asuu lainsuojaton Larsen. Myöhemmin mökkiin tulee Jim McKay, joka joutui lähtemään kultavaltaukseltaan myrskyä pakoon.
Myrsky ei osoita laantumisen merkkejä ja lopulta mökistä ei löydy ruoan muruakaan. Nälissään Kulkuri joutuu syömään jopa kenkänsä. Larsenille annetaan tehtäväksi lähteä avun ja ruoan hakuun. Matkallaan Larsen saapuu McKayn valtaukselle ja ottaa sen itselleen. Myrskyn mentyä ohi Kulkurin ja McKayn tiet eroavat ja Kulkuri lähtee kohti kaivoskylää. McKay tapaa Larsenin kaivoksellaan ja Larsenin antamasta iskusta Iso-Jim menettää muistinsa eikä enää löydä kultavuorta. Larsen kuolee vuorella. Loppujen lopuksi kultavaltaus löytyy ja sekä Kulkuri, että Iso-Jim ovat nyt monimiljonäärejä.
[muokkaa] Tuotanto
Alun perin naispääosan esittäjäksi valittiin Lita Grey, mutta tämä tuli kuvausten aikana 16-vuotiaana raskaaksi Chaplinille, ja hänet korvattiin Halella.
Chaplin sai idean elokuvaansa Klondiken kultakuumen aikaisesta valokuvasta, jossa mainarit kiipeävät Chilkootin solaa ylös. Hän lisäsi elokuvan alkuun myös aineksia George Donnerin uudisasukkaiden ryhmän vastoinkäymisistä vuonna 1846. Donnerin retkikunta oli satapäinen ja eloon jäi vain 18 matkaajaa. Uudisasukkaiden ryhmä joutui lumen eristämäksi Sierra Nevadan vuorilla ja hengissä säilyneet olivat turvautuneet kannibalismiin ja joutuneet paistamaan jopa omat kenkänsä pysyäkseen hengissä..
Elokuvan tunnetuimpiin kohtauksiin lukeutuu hetki, jolloin Kulkuri joutuu syömään kenkänsä henkensä pitimiksi. Kulkurin syömät kengät oli todellisuudessa valmistettu lakritsista ja kohtausta kuvattiin kolmen päivän ajan. Ylenmääräisen lakritsin syömisen johdosta Chaplin sai insuliinišokin.
[muokkaa] Vastaanotto
Elokuva menestyi loistavasti, ja Chaplinin mukaan se on "elokuva, josta haluan tulla muistetuksi". Chaplin itse ei ollut täysin tyytyväinen elokuvaansa. Kultakuume sijoittui jaetulle toiselle sijalle Sight & Soundin maailman parhaat elokuvat -äänestyksessä vuonna 1952 ja American Film Institute listasi elokuvan sadan parhaan yhdysvaltalaisen elokuvan joukkoon.
Myöhemmin vuonna 1942, äänielokuvan läpimurron jälkeen, Chaplin ajanmukaisti mykkäeloelokuvansa poistamalla välitekstit ja lisäämällä kertojan äänen (Chaplin itse). Molemmat versiot ovat mukana The Chaplin Collectionissa julkaistussa Kultakuumeen DVD-versiossa (2003).
[muokkaa] Näyttelijät
| Charles Chaplin | – Kulkuri / (kertoja) |
| Mack Swain | – Jim McKay |
| Tom Murray | – Larsen |
| Georgia Hale | – Georgia |
| Betty Morrissey | – Georgian ystävätär |
| Henry Bergman | – Hank Curtis |
| Malcolm Waite | – Jack Cameron |
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kultakuume (1942) katsottavissa/ladattavissa Internet Archivessa
