Konsuli
Wikipedia
| Rooman valtakunta | |
 Osa historian artikkelisarjaa |
|
| Ajanjaksot | |
| Rooman kuningaskunta 753 eaa. – 510 eaa. Rooman tasavalta |
|
| Virkamiehet | |
| Konsuli Preetori Prokonsuli Propreetori |
Ediili Kvestori Tribuuni Censori |
| Poikkeusvirat | |
| Diktaattori Magister equitum Sotatribuuni-konsuli |
Kuningas Triumviraatti Decemviri |
| Arvonimet | |
| Keisari | |
| Legaatti Dux Officium Prefekti Vicarius Vigintisexviri |
Liktori Magister militum Imperaattori Princeps senatus Pontifex maximus Tetrarkki |
| Instituutiot ja lait | |
| Rooman senaatti Cursus honorum Rooman kansankokoukset |
Rooman laki Rooman kansalaisuus Imperium |
Konsuli (lat. consul) oli korkein virka Rooman tasavallassa. Rooman keisarien aikana konsuli oli korkea virkamies, jonka keisari nimitti. Nykyisin konsuli on yleisesti käytetty nimitys virkamiehestä, joka on maansa edustajana ulkomailla toimipaikkanaan yleensä konsulaatti. Suomessa konsuli on myös arvonimi, jonka voi saada yhteiskunnallisesti merkittävästä elämäntyöstä erityisesti liike-elämän palveluksessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rooman konsulit
Rooman tasavallassa konsulit valittiin sotaväenkokouksessa (comitia centuriata) ja ehdokkaiden täytyi olla yli 40-vuotiaita (42 plebeijeille). Vuosi, jona konsulit hallitsivat, sai nimen heidän mukaansa. Tasavallan ensimmäisinä vuosina valittiin ainoastaan kaksi konsulia, joilla oli veto-oikeus toistensa päätöksiin, ja joiden tuli olla patriisisukuisia, hoitamaan hallintoa senaatin ja kansan luottamusmiehinä. Ennen pitkää syntyi säätyriitoja, joiden tuloksena vakinaistettiin plebeijien etua valvovien kansantribuunien asema; alkuaan näitä oli 2-5, myöhemmin 10. Valtakunnan laajetessa ja tehtävien monipuolistuessa alettiin tarvita lisää eritasoisia virkamiehiä. Konsuleille jäi armeijan ylipäällikkyys, senaatin puheenjohtajan tehtävät sekä ulkopoliittiset edustusvelvollisuudet, joiden hoitamiseen käytettiin runsaasti legaatteja. Tasavallan loppuaikoina plebeijienkin mahdollisuudet päästä virkauralle lisääntyivät.
Viimeiset konsulit nimitettiin Justinianus I:n aikana
[muokkaa] Konsuliluetteloiden lyhenteet
Konsulien luettelossa käytetään usein lyhenteitä ja latinankielisiä termejä. Näiden joukossa muun muassa:
- annus dictatoris diktaattorin vuosi (secundus: toinen, tertius: kolmas, ...)
- C. Gaius
- Imp. Imperaattori
- L. Lucius
- M. Marcus
- P. Publius
- Q. Quintus
- T. Titus
- Ti. Tiberius
- Trib. Mil. Cons. Pot. Sotilastribuuni konsulin valtuuksin
Luetteloiden nimikäytäntöjä on selostettu myös artikkelissa Roomalainen nimi.
[muokkaa] Ranskan konsulit
Ranskan suuren vallankumouksen 18. brumairea 1799 vallankaappauksen yhteydessä valta maassa siirrettiin kolmen tasa-arvoisen konsulin, Napoléon Bonaparten, Jean Jacques Régis de Cambacérèsin ja Charles-François Lebrunin konsulaatille. Konsulit oli tarkoitus valita uudelleen kymmenen vuoden välein. Näistä Bonaparte pian nousi elinikäiseksi ensimmäiseksi konsuliksi ja julistautui myöhemmin keisariksi.
